Revisiting: Refashioned

Photos ⎮ kuvat:   "ReFashioned: Cutting-Edge Clothing from Upcycled Materials"

ENG It's Global Recycling Day, and to celebrate I'm revisiting some themes I've explored during my five years of blogging. ReFashioned: Cutting-Edge Clothing from Upcycled Materials by Sass Brown (Laurence King, 2013) is a beautiful book, just read Natalie Chanin's (Alabama Chanin) foreword:

"During my years of working in the fashion industry, I have seen first-hand the effects of newer, faster and 'better' ways of living and buying. Ultimately, choosing faster and cheaper can equate to unwitting disregard for humanity and the environment. 

It is often much easier to consume what is convenient without thinking too much about the larger impact or consequences of our chooses – particularly the continuing use of toxic chemicals, haphazard disposal of these wastes, unprotected workers and unsafe practices. These conditions simply cannot be sustained long-term if we are to continue living on this beautiful blue planet. As globalization makes our fashion production more and more transparent, we are no longer blind to manufacturing methods. As the processes become understood by the end consumer, customers begin to make choices.

Patti Smith once said, 'I choose Earth'. I see a future where we all choose Earth. 

I applaud the work of Sass Brown and all the designers and innovators who are working toward that future. I believe that the greater 'machine' can be slowed and reined in, and that beautiful ways of working can grow from that restraint. Those outlined in this book are individuals and companies that make me hopeful and are making a difference in the world today. 

For instance, the work of MAYER Peace Collection includes handcrafted tailored jackets and coordinating separates made from antique fabrics, and perfectly illustrates the beauty that comes from upcycling material. Piece x Piece offers a personal response to the overwhelming amount of waste produced by the fashion industry by using waste cuttings from other garments producers. What would traditionally be considered trash and would find its way to a landfill is now the basis of stunning limited-edition pieces of clothing. As I read through Sass's book, I clearly see beautiful new values emerging on every front. 

My journey with textiles spans my entire life, beginning with memories of my grandmother's sewing circles during humid summers in northern Alabama. The magnificent quilts made then are now considered valuable treasures, but were commonplace and practical at that time.

These women 'upcycled' out of necessity, using fabric taken from salvaged flour sacks and outgrown Sunday dresses that had seen their last wearing.

While these seamstresses surely never used the words upcycled, recycled or sustainable design, their common-sense approach and practicality are characteristics we should emulate and applaud. 

My experience of over a decade with my company Alabama Chanin tells me that recycling and repurposing texts lends to the complexity, artistry and value of a finished design. As people, our many roles change and evolve over the course of a lifetime; I love the idea that textiles can do the same. Sass Brown's work proves that reviving something in order for it to serve a new purpose can be a beautiful act of conservation, design and art.

FIN Tänään on maailmanlaajuinen kierrätyspäivä, ja ajattelin juhlistaa sitä nostamalla esiin joitakin teemoja, joita olen käsitellyt viisivuotisen blogiurani aikana. Sass Brownin ReFashioned: Cutting-Edge Clothing from Upcycled Materials (Laurence King, 2013) on kaunis kirja – riittää, että lukee Natalie Chaninin (Alabama Chanin) esipuheen (yllä).

Love (refashioned), Katja K.

High on Oats (2)

Photo ⎮ kuva: A meze spread prepared with different flavored Pulled Oats products in "Nyhtökaura. Vegepäivän reseptikirja", a book by Maija Itkonen & Reetta Kivelä (Siltala) that I've already listed here.

ENG Last wednesday I took part in a lunch meeting prompting us to get a grip of our meat-eating habits, #nyhtiliike in Finnish.

The luncheon was organized at Martat, a Finnish home economics organization promoting well-being and quality of life. Since the foundation of the organization in 1899, meat consumption in our country has doubled!

I'm a vegetarian – representing a mere 6 percent of the population, I am told – and already a Pulled Oats convert: see my discoveries on the nutritional value of the product combining the best of both oat and bean proteins here.

But there's more to Nyhtökaura – that the producer Gold & Green of Helsinki claims to be a perfect protein: It's ecological! Just think that by opting for Pulled Oats rather than beef to prepare a pasta bolognese dish for a family of four, you save as much as 28 tubfuls of water in one go!

Also the recycled Pulled Oats package boldly states that it "used to be a bottle", and (maybe you already guessed) a Gold & Green tote bag "used to be textile waste" and was obtained through a "purecycling" process by Finnish Pure Waste. Pretty perfect, I'd say!

FIN Sain viime keskiviikkona kutsun lounaalle, jonka aikana meitä kehotettiin tekemään #nyhtiliike!

Tilaisuus järjestettiin kotitalousjärjestö Marttojen tiloissa, ja saimme kuulla, että sitten organisaation perustamisen vuonna 1899 lihan kulutus maassamme on kaksinkertaistunut! Itse olen kasvissyöjä – edustan kuulemma vain 6 prosenttia väestöstä – ja myyty nyhtökauralle, kun keksin viime kesänä pyöräillessäni, että kauran ja palkokasvien proteiinien yhdistelmä voittaa kanan (lue lisää täältä)!

Eikä siinä kaikki! Nyhtökaura, jonka Gold & Green of Helsinki sanoo olevan täydellinen proteiini, on myös ekologinen! Ajattele, että valitsemalla naudanlihan sijaan nyhtökauraa valmistaessasi pasta bolognesea neljän hengen perheelle säästyy peräti 28 ammeellista vettä kerralla!

Myös kierrätetty Nyhtökaura-pakkaus ilmoittaa rohkeasti olleensa entisessä elämässään pullo, "I used to be a bottle", ja (ehkä arvasitkin) kotimaisen Pure Wasten valmistaman Gold & Green -kangaskassin kyljessä lukee "I used to be textile waste", jota on jalostettu purecycling-prosessin avulla. Aika täydellistä sanoisin?

Love, Katja K.

Beach & Finds

Photos ⎮ kuvat:   Katja K. #tenerife #puertodesantiago

ENG I'm just back from a soothing holiday in Tenerife, cleansed – less stress, less depression – and, hopefully, with a new perspective on life.

More than beach finds (that I love) my trip was about soul-searching: I was on a mission to design the life I love (I had brought with me a lovely book of the same name by Ayse Birsel, click here). – The fellow in the following Haruki Murakami extract makes beach finds a metaphor of his whole life... and I just can't help comparing the junk, as he calls it, the junk that the author can have imagined washing ashore in 1985 when Hard-boiled Wonderland and the End of the World was published, to today's debris. Let alone 2050, when there is expected to be more plastic in the seas than fish! – Let's love our seas and try to keep them special, in Murakami's words!

"You want to know about me?" she asked. "Where I was born, what I was like as a girl, where I went to school, when I lost my virginity, what's my favorite color––all that?"
"No," I said. "You're fine as you are. I'll learn more as it comes."
"I'd like to get to know more about you though, little by little."
"I was born by the sea," I said. "I'd go to the beach the morning after a typhoon and find all sorts of things that the waves had tossed up. There'd be bottles and wooden geta and hats and cases for glasses, tables and chairs, things from nowhere near the water. I liked combing trough the stuff, so I was always waiting for the next typhoon."
I put out my cigarette.
"The strange thing is, everything washed up from the sea was purified. Useless junk, but absolutely clean. There wasn't a dirty thing. The sea is special in that way. When I look back over my life so far, I see all that junk on the beach. It's how my life has always been. Gathering up the junk, sorting through it, and then casting it off somewhere else. All for no purpose, leaving it to wash away again."
"This was in your home town?"
"This is all my life. I merely go from one beach to another. Sure I remember the things that happen in between, but that's all. I never tie them together. They're so many things, clean but useless."
She touched my shoulder, then went to the kitchen. She returned with wine for her and beer for me.
"I like the moments of darkness before dawn," she said. "Probably because it's a clean state. Clean and unused."
She snuggled up close next to me on the sofa, pulling the blanket up to her breasts, then took a sip of wine. I poured myself some beer... – Haruki Murakami: Hard-boiled Wonderland and the End of the World (Vintage 2003, translated from the Japanese by Alfred Birnbaum)

FIN Palasin juuri rauhoittavalta lomalta Teneriffalle, puhdistautuneena, vähemmän stressaantuneena, vähemmän masentuneena... ja toivottavasti uusin silmin, joilla katsella elämää. Vaikka rakastankin rannoilta tekemiäni löytöjä, tässä matkassa oli kysymys pikemminkin itseni etsimisestä: halusin suunnitella elämää, jota rakastan (mukanani minulla oli Ayse Birselin samanniminen kirja, klikkaa tästä)! – Seuraavan Haruki Murakami -katkelman kaveri kuvailee koko elämäänsä juuri rannalta löytämiensä esineiden tai romujen, kuten hän niitä kutsuu, kautta. En voi olla mielessäni vertaamatta tätä romua, jota kirjailija on voinut kuvitella aaltojen huuhtovan rannalle vuonna 1985 kun Maailmanloppu ja ihmemaa julkaistiin Japanissa, merten nykyiseen saastumiseen! Puhumattakaan vuodesta 2050, kun merissä oletetaan olevan enemmän muovia kuin kalaa! Rakastetaan meriämme, yritetään pitää ne Murakamin sanoin erityislaatuisina!

"Haluaisitko tietää minusta?" hän kysyi. "Missä synnyin ja millainen lapsuuteni oli, mitä yliopistoa kävin tai milloin menetin neitsyyteni tai mikä on lempivärini, sen sellaista?"
"En", sanoin. "Nyt on hyvä näin. Haluan tietää sinusta vähitellen lisää."
"Minäkin haluan tietää sinusta vähitellen."
"Synnyin lähellä merta", sanoin. "Kun menin merenrantaan taifuunin jälkeen, rannalle oli jäänyt monenmoisia tavaroita. Aallot olivat huuhtoneet niitä sinne. Rannalta löysi paljon kaikenlaista, mitä ei osaisi kuvitellakaan: pulloja, sandaaleja, hattuja, silmälasikoteloita... mitä tahansa aina tuoleihin ja pöytiin saakka. En osaa arvata, miksi sellaiset tavarat olivat huuhtoutuneet rantaan, mutta pidin todella niiden etsimisestä, odotin innolla taifuunin tuloa. Ehkä jollekin toiselle rannalle hylätyt tavarat olivat matkanneet aaltojen mukana ja ajautuneet taas maihin."
Sammutin savukkeeni tuhkakuppiin ja laskin tyhjän lasin pöydälle.
"Meren tuomat tavarat olivat kaikki merkillisesti puhdistuneet. Pelkkää tarpeetonta roinaa, mutta kaikki ne olivat puhtaita, ei ollut mitään, mihin ei olisi voinut koskea siksi että se olisi ollut likainen. Meri on aivan erityislaatuinen olio. Aina kun katson taaksepäin omaa tähänastista elämääni, ajattelen niitä romuja meren rannalla. Minun elämäni on aina sellaista. Kokoan romuja ja puhdistan ne niin hyvin kuin pystyn ja heitän ne toiseen paikkaan – mutta ne ovat silti hyödyttömiä. Ne vain lahoavat siellä."
"Mutta siihenhän tarvitaan näkemystä? Niiden puhdistamisessa."
"Mitä hyötyä sellaisesta näkemyksestä muka olisi? Näkemystä nyt on etanallakin. Minä vain säntäilen rannalta toiselle. Muistan tapahtuneet asiat, mutta se on vain muistamista. Mikään niistä ei ole yhteydessä nykyiseen minääni. Minä vain muista ne. Ne ovat puhtaita, mutta hyödyttömiä."
Tyttö laski kätensä hartioilleni, nousi ylös sohvalta ja meni keittiöön. Hän avasi jääkaapin, otti esiin viiniä, kaatoi sitä lasiin ja toi sen tarjottimella, jolla oli myös uusi olut minua varten.
"Pidän pimeydestä ennen aamunkoittoa", hän sanoi. "Varmaan siksi, että se on puhdasta ja hyödytöntä."
"Mutta se aika on pian ohi. Aamu valkenee, sanomalehden jakajat ja maidon tuojat ilmaantuvat, junat alkavat kulkea."
Hän pujahti viereeni, veti peiton rintaan asti ja joi sitten viiniä. Kaadoin uutta olutta lasiin... – Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa (Tammi 2015, suom. Raisa Porrasmaa)

Love (life & beach finds), Katja K.

Love Food, Don't Waste It

Photo ⎮ kuva:   Sini Pennanen (Sininen Kuva) 

ENG It's Food Waste Week in Finland! According to Natural Resources Institute Finland, the eatable food loss of the Finnish food chain amounts to 400–500 million kilos per year, that is, roughly 15% of the consumed food! Let's stop this!

The greenhouse gas emissions resulting from food loss correspond to the annual carbon dioxide emissions of up to 400,000 passenger cars, an unnecessary burden on the environment and economy. Most of the food loss is generated by households (about 30% of the total loss), but also the share of trade, catering and industry is significant. – I made a list of posts in which I've dealt with leftovers below, and in the top picture there's ice cream and rhubarb compote that we enjoyed a couple of years ago in Lappeenranta, as chef Ulla Liukkonen prepared us a summer dinner based on leftovers. Thank you Ulla and Linnoituksen Krouvi!

FIN Käynnissä on hävikkiviikko! Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaisen ruokaketjun syömäkelpoinen ruokahävikki on 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa, eli karkeasti noin 15% kulutetusta ruoasta. Tehdään tästä loppu!
Ruokaketjusta aiheutuvan hävikin kasvihuonepäästöt vastaavat jopa 400 000 henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä, ja ruokahävikki kuormittaa ympäristöä ja taloutta turhaan, ovathan ruoan tuotannon ympäristövaikutukset syntyneet turhaan. Ruokahävikkiä syntyy määrällisesti eniten kotitalouksissa (noin 30% koko ketjun hävikistä) mutta myös esimerkiksi kaupan, ravitsemisatoimialan ja teollisuuden osuus on merkittävä. – Minä keräsin alle joitakin blogijuttujani, joissa olen käsitellyt ruoantähteitä, ja yläkuvassa on jäätelöä ja kesän ensimmäistä raparperihilloketta pari vuotta sitten Lappeenrannassa nauttimastamme, tähteistä valmistetusta kesäillallisesta. Kiitos Linnoituksen Krouvi ja keittiömestari Ulla Liukkonen!

Leftovers on Recyclie:

3 Girls, 3 Days and the Green, Green Lappeenranta
Cookbook Harvest
On A Shoestring's The Thing! (All Green)
Taste(d) The Waste
Yesterday's Mash

Love food, don't waste it, Katja K. 

Gå, Norge!

Photo ⎮ kuva:   Danny Larsen/ Makia

ENG Returning up north after my springtime travels, especially Greece, I often felt like the above sailor by a Norwegian artist, which makes me come up with a little list of three names behind recent – and not so recent – cool Norwegian innovations!

1) Danny Larsen, Norwegian artist and professional snowboarder, and a series of marine prints for Helsinki based clothing company Makia that printed the designs on 100% Pure Waste t-shirts made of recycled textiles.
2) Sigdal Bakeri & crispbreads. Located in the village of Prestfoss, central Norway, the bakery originally crafted the crispbreads traditionally using a roller and home-made recipes, and today each variety is based on wholegrain flour with an abundance of seeds and kernels: rye, spelt bran, spelt flakes, pumpkin kernels, sunflower seeds, you name it!
3) Tomra! Did you know that the Tomra machines we've used for recycling our bottles for a total of 45 years (almost my entire life!) originate from Norway?

Starting in a small shed in Asker, Norway, the brothers Petter and Tore Planke created a solution to a problem: a local grocer wanted an automated machine that could quickly and easily take back used, empty bottles for recycling, and so Tomra was born. By the end of 1972, TOMRA had installed 29 machines in Norway, and their successes quickly began to generate interest abroad. Almost 45 years later, in 2016 Tomra noted record revenues of approximately EUR 710 million with 90,000 systems installed in over 80 markets worldwide. Today, apart from recycling, Tomra’s sensor-based solutions are used in food sorting, mining, and reverse vending.

FIN Palatessani pohjoiseen keväisten matkojeni ja etenkin Kreikan jälkeen tunsin itseni usein yläkuvan merimieheksi! Taiteilija on norjalainen, mikä innoittaa minut laatimaan pienen listan kolmesta nimestä viimeaikaisten – eikä niin viimeaikaisten – makeiden norjalaisinnovaatioiden takana:

1) Danny Larsen, norjalainen taiteilija ja ammattimainen lumilautailija, ja helsinkiläiselle Makialle suunniteltu sarja meriaiheisia printtejä, jotka on painettu 100% kierrätetyistä tekstiileistä valmistetuille Pure Waste t-paidoille.
2) Sigdal Bakeri & näkkileivät. Alun perin Keski-Norjassa Prestfossin kylässä sijaitsevan leipomon näkkileivät syntyivät perinteisesti käsityönä, kaulimella ja kotona kehitetyillä resepteillä. Tänään kaikki näkkileivät on leivottu täysjyväjauhoista käyttäen runsaasti jyviä ja siemeniä: kauraa, ruista, spelttiä, kurpitsansiemeniä... Nam!
3) Tomra! Tiesitkö, että Tomra-pullopalautuslaitteet, joita olemme käyttäneet pullojen kierrättämiseen jo 45 vuotta (lähes koko elämäni ajan!) ovat peräisin Norjasta?

Veljekset Petter ja Tore Planke keksivät aikoinaan pienessä Norjan Askerissa sijaitsevassa vajassa ratkaisun ongelmaan: paikallinen ruokakauppias halusi automaatin, johon voisi nopeasti ja helposti palauttaa tyhjät kierrätyspullot, ja Tomra sai alkunsa. Vuoden 1972 loppuun mennessä Tomra oli asentanut 29 laitetta Norjaan, ja niiden menestys herätti nopeasti kiinnostusta ulkomailla. Lähes 45 vuotta myöhemmin, vuonna 2016 Tomra kirjasi ennätyksellisen 710 miljoonan euron liikevaihdon, ja tähän mennessä yli 80 markkina-alueelle eri puolilla maailmaa on asennettu yli 90 000 järjestelmää. Nykyisin Tomran anturipohjaisia ratkaisuja käytetään kierrätyksen lisäksi mm. elintarvikkeiden lajitteluun ja kaivostoimintaan.

Love life – and recycled, Katja K.

My Summer Album, and Page 99

Goldfish on a garage door in Carrer de Blasco de Garay, Barcelona, along my morning jog. 

Cousins Riccardo and Angelo Marrocco at a village bar in San Mauro Cilento, Italy.

Sunflower in the little town of Cannicchio, Italy.

Cat along Carrer de Blasco de Garay, Barcelona.

Piece of old porcelain, rounded by the sea, that I once found on a beach somewhere in Campania, Italy and I now keep in a Habitat frame at the summer cottage in Joutsa, Finland.

Dear Barcelona friends, from left, Amor, Toño and Stephy.

Breakfast in the sun, on the stairs in front of the house in San Mauro Cilento, Italy.

Preparing to cook chantarelles at the summer cottage in Joutsa, Finland.

Doing the dishes outside in San Mauro Cilento. The kitchen towel is by Marimekko and the cups were a flea market find years back in Finland. 

Bluekberries in Kangasniemi, Finland.

My nephews Leo and Nooa while picking blueberries in Kangasniemi, Finland. 

White wine and fresh almonds from the tree in San Mauro Cilento, Italy.

Pica, a beloved foundling from Barcelona, in front of the house in San Mauro Cilento, Italy.

An abandoned Fiat 500 in San Mauro, Italy sunset. 

Hammock, and grandma Ester's old enamel bowls at the summer cottage in Joutsa, Finland – that I've written about here, too.

Italian candy and books found in Barcelona on my bedstand in San Mauro, Italy.

Photos ⎮ kuvat: Katja K.

ENG September 1st, 2nd, 3rd... It's about time I started blogging again after the summer holidays that took me to Spain and Italy (I again returned loaded with tiles I had once found in a pile along the roadside in Italy – click here for the photo) as well as to the summer cottage in Finland.

What turned out as a common thread throughout the summer were some books I found along a Barcelona street in June... And I even tried writer and literary critic Ford Madox Ford's (1873–1939) trick to quickly find out whether we'll like a book or not: Just open the book on page 99, and if the narrative is intriguing enough to prompt us to turn to page 100, we've found a novel that works for us. I don't really know whether I agree... You'll have to find out for yourself!

FIN Syyskuun 1, 2, 3... On jo aikakin, että aloitan taas bloggaamisen kesälomien jälkeen! Kesä vei minut ensin Espanjaan ja Italiaan (josta palasin taas tonnin painoinen laukku täynnä kerran italialaisesta tienvarsikasasta löytämiäni laattoja – klikkaa tästä, jos haluat nähdä kuvan niistä) ja sitten kesämökille Suomessa.

Punainen lanka kesälle löytyi muutamista kirjoista, jotka löysin barcelonalaisen kadun varrelta kesäkuussa ja joihin keksin myös kokeilla kirjailija ja kriitikko Ford Madox Fordin (1873–1939) vinkkiä saada nopeasti selville, pidämmekö me jostakin kirjasta vai emme: Avaa kirja sivulta 99. Jos kerronta on niin kiehtovaa, että käännät sivulle 100 ja jatkat lukemista, tiedät löytäneesi itsellesi sopivan romaanin. En ole aivan varma, olenko samaa mieltä... sinun täytyy kokeilla itse!

Our summer bedside table, a rattan basket once found in the trash in Salerno, Italy, and some books I found on the street in Barcelona. The "Teema" mugs are by Iittala, and the pillowcases by Ivana Helsinki. – For a long time, I didn't have a permanent home to share with my Italian husband and I wanted to picture us in the tent on the brown pillowcases designed by Paola Suhonen.

XXX, Katja K.

Catalonia Can(s)!

Photos ⎮ kuvat: Katja K.

ENG I nowadays spend part of my year in Barcelona with my husband, and coming from Finland, it's always hard to get used to the absence of a return/deposit system for bottles and cans. 

This street artist (or these street artists?), spotted in the El Raval neighborhood, has nevertheless managed to transform soda and beer cans into powerful messages: the above cans say, in Catalan, "I love you a lot, the love of my life" and "Against everything". On display in El Raval, there's also more traditional street art (below), and guess what seems to be the color of the day?

FIN Vietän nykyään osan vuodesta Barcelonassa mieheni luona, ja Suomesta tullessa on aina yhtä vaikea tottua siihen, ettei pulloja ja tölkkejä voi palauttaa kauppaan panttia vastaan. Tämä El Ravalin kaupunginosassa bongattu katutaiteilija (tai katutaiteilijat), on kuitenkin onnistunut muuntamaan  juomatölkit tehokkaiksi viesteiksi: yläkuvien tölkit kertovat katalaaniksi olevansa umpirakastuneita elämänsä rakkauteen, ja vastustavansa kaikkea... El Ravalissa on esillä myös perinteisempää katutaidetta (alla), ja arvaa, mikä on päivän sariväri?

XXX, Katja K.

PS This bicycle repair shop has a nice name, don't you think? ⎮ Tällä pyöräkorjaamolla on kiva nimi, eikö olekin?

Top Bottles

Photos ⎮ kuvat: Sven Tupits – at the launch of a new Hesburger restaurant in Tallinn, Estonia as the employees first got to try out their new uniform.

ENG Recyclie's proud to announce that our little Spring fashion team is ecological to the bone as our mother-to-be model Nora Elstelä turns out to be a designer with sustainable values: together with her colleague Anna Sairo, she designed these neat recycled shirts for the growing Finnish fast food chain Hesburger. 

The two are employed by Touchpoint, a pioneer in upcycled workwear, that has for long collaborated with Hesburger making beanies out of the employees' used campaign shirts as well as turning old company flags, banners and T-shirts in design merchandise. Apart from the recycled bottle tops (certainly not a bottleneck!) the lining of the employees' new chinos is surplus shirt fabric from old Hesburger workwear. The clothes will feature in all Hesburger restaurants by Autumn 2014. Isn't it great? Way to go, Nora!

FIN Recyclie on ylpeä voidessaan ilmoittaa, että pieni kevätmuotitiimimme on viimeistä piirtoa myöten ekologinen, kun mammamalli Nora Elstelästä on kehkeytynyt arvoiltaan kestävä suunnittelija: Hän on kollegansa Anna Sairon kanssa suunnitellut yläkuvien siistit työpaidat pikaruokaketju Hesburgerille.

Molemmat tytöt työskentelevät Touchpointissa, kierrätysmateriaalista valmistettujen työvaatteiden edelläkävijäyrityksessä, joka on jo pitkään tehnyt tiivistä yhteistyötä Hesburgerin kanssa. Se on suunnitellut pipoja työntekijöiden käytetyistä kampanjapaidoista ja taikonut yrityksen vanhoista lipuista, banderolleista ja T-paidoista design-tuotteita. Kierrätyspullopaitojen (joista ei ainakaan muodostu pullonkaulaa!) lisäksi työntekijöiden uusien chinos-housujen vuori on ylijäämäkangasta Hesburgerin aiempien työvaatemallistojen ajoilta. Vaatteet tullaan näkemään kaikissa Hesburger-ravintoloissa syksyyn 2014 mennessä. Eikö olekin hienoa? Jatka samaan malliin, Nora!

For more information: TouchPoint & Touchpoint (facebook) 

XXX, Katja K.

Deko, Deko

 

Photo ⎮ kuva: deko.

ENG My favorite Finnish interior design magazine is definitely Deko! In its October cover it features architects Satu Ratinen and Markku Sonninen's home (above), calling it "genuinely cozy."

In the cover image you can catch a glimpse of the guest room and a visual artwork composed of tennis balls and a heteka (an old Finnish iron string bed that I already mentioned here), and in the living room there's Kerskakukka (or 'Conspicuous consumption flower', not in the images), a work of art in which the couple has glued all plastic bottle caps it has accumulated this year.
The magazine also interviewed Artek's CEO Mirkku Kullberg for the issue and goes ahead to tell us how an Ilse Crawford designed café will be set up at the company's flagship store this Fall – look no further than the motto of this blog to know how much I appreciate the work of this designer!

FIN Suomalainen sisustuslehtisuosikkini on ehdottomasti Deko! Lehden lokakuun numeron kannessa on arkkitehtipariskunta Satu Ratisen ja Markku Sonnisen koti (yllä), josta sanotaan, että se on "aidosti kodikas". Kansikuvassa voi nähdä vilauksen vierashuoneen taideteoksesta, joka on koottu tennispalloista ja hetekasta (hetekasta on ollut puhetta aiemminkin, täällä), ja olohuoneessa on "Kerskakukka"-taideteos (ei kuvissa), johon on liimattu vuoden aikana tähän talouteen kertyneet muoviset pullonkorkit. – Lehdessä haastatellaan lisäksi Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullbergiä ja kerrotaan, että yrityksen päämyymälään tulee syksyllä Ilse Crawfordin suunnittelema kahvila – ei tarvitse kuin lukea tämän blogin motto, ymmärtääkseen, kuinka paljon kyseistä suunnittelijaa arvostan...

 You might also like:

One Chair Is Enough?

Recyclie's Motto

RE: Summer Cottage

XXX, Katja K.

Today's (Junk) Mail!

Photo ⎮ kuva ⎮ foto: Katja K.

ENG I got my Zero Waste Home in the mail today, and was surprised to find an over 250-page informative package, not just any old picture book!

I'm still very excited and can't wait to dig into practical advice Bea Johnson's collected while decluttering a three-thousand-square-foot home with twenty-six chairs, filling a sixty-four-gallon can of trash weekly...

My home is very much more humble, but I appreciate the author's efforts (she's inspired by the Little House on the Prairie books, among others) – and the concluding remarks, citing psychologist Barry Lubetkin's New York Times article:

It's an unhealthy setup, in which people become slaves to inanimate objects (...) Once you're defining it as something you can't get rid of, you're not in control of your life or your home. 

Johnson goes on to ask us "To have or to be? What will your legacy be?"... – It's written on the wall! (See the above photo and Nea, my younger goddaughter, after a nice island picnic outside Helsinki last week.)

On a more cheerful note, I also got a neat Finnish-language book in the mail, that is, Saara Törmä's Saa vaivata (Like 2011), and was immediately drawn to "Laura's savory pie", or "Trash pie" as you can make it with almost anything, "as long as the filling has potatoes in it"! There, some lovely "junk mail" for you today!

FIN Zero Waste Home tuli minulle tänään postissa, eikä se ollutkaan mikä tahansa kuvakirja, vaan yli 250-sivuinen tietopaketti! Olen siitä edelleen hyvin innoissani ja tuskin maltan odottaa, että saan paneutua Bea Johnsonin käytännön neuvoihin, jotka hän on koonnut yksinkertaistaessaan tai siivotessaan (engl. declutter) lähes kolmensadan neliömetrin kotiaan, joka oli sisustettu kahdellakymmenelläkuudella tuolilla, ja kun viikoittain täyttyi miltei kolmensadan litran jäteastia.

Kotini on erittäin paljon vaatimattomampi, mutta arvostan kirjoittajan työtä (yksi hänen inspiraationlähteistään ovat Pieni talo preerialla -kirjat) – ja loppusanoja, joissa hän vetoaa psykologi Barry Lubetkinin artikkeliin New York Timesissa:

On epätervettä, kun ihmisistä tulee elottomien esineiden orjia (...) Kun sinusta alkaa tuntua, ettet voi luopua jostakin (esineestä), et enää hallitse omaa elämääsi tai kotiasi. (Käännös: Katja K.)

Johnson kysyykin lukijoiltaan "Omistaako vai olla? Mitä sinä aiot jättää perinnöksi?"... – Vastaus on päivänselvä, eikö? (Yläkuvassa on Nea, nuorempi kummityttöni, mahtavan Pihlajasaari-piknikin jälkeen viime viikolla.) 

Iloinen yllätys oli myös samassa paketissa saapunut Saara Törmän Saa vaivata (Like 2011). Tunsin heti vetoa "Lauran suolaiseen piirakkaan", joka tunnetaan myös nimellä "roskapiirakka" *), koska voit tehdä sen melkein mistä tahansa. "Tärkeintä on, että täytteessä on perunaa!" Siinä teille hieman "roskapostia" tälle päivälle! 

*) Kokeilin "roskapiirakan" kääntymistä Googlessa ja, yllätys, yllätys, tuloksena oli "kierrätyspiirakka", recycle pie! 

ITA Ho ricevuto la mia copia di Zero Waste Home nella posta oggi, e sono stata sorpresa di trovare un libro informativo di circa 250 pagine anziché un qualsiasi titolo illustrato. Sono entusiasta della cosa e non vedo l'ora di cimentarmi nei consigli pratici di Bea Johnson che lei ha messo insieme mentre riorganizzava la sua casa di quasi trecento metri quadrati con ventisei sedie, riempiendo un cassonetto di quasi trecento litri di spazzatura ogni settima...

La mia casa è molto più umile, ma apprezzo i suoi sforzi (tra le altre cose, lei è ispirata dai libri La piccola casa nella prateria) – e le osservazioni conclusive, citando un articolo del psicologo Barry Lubetkin apparso su New York Times:

E una situazione malsana in cui le persone diventano schiave di oggetti inanimati (...) Una volta che ci si sente di non potersi più liberare di qualcosa, non si è più in grado di mantenere il controllo della propria vita o della propria casa. (Trad. Katja K.)

Johnson ci chiede, infatti, "Avere o essere? Cosa lascerete voi in eredità?"... – La risposta mi pare ovvia, no? (Nella foto sopra c'è Nea, la mia figlioccia più giovane, dopo un bel pic-nic su un'isola appena fuori Helsinki la scorsa settimana.) 

Su una nota più allegra, ho ricevuto anche un bel libro finlandese nella posta, cioè Saa vaivata di Saara Törmä (Like, 2011), e sono stata subito attratta dalla "Torta salata di Laura", detta anche  "Torta riciclata", dal momento che si può preparare con quasi tutto "finché nel ripieno ci siano delle patate!" Ecco, un po' di "junk mail" per voi in quest'oggi!

XXX, Katja K.

Dear Jeans (1): Storage Basket

Photos ⎮ kuvat ⎮ foto: Katja K.

ENG Everybody seems to go crazy about fabric containers! I sewed my neat little basket of an old jeans leg that had been partially painted yellow.

We all have old jeans lying around in our closets, so just grab a pair and simply cut across and then cut a matching base of the upper leg. (I used men's jeans with a circumference of 50 cm; the rightsize base had a diameter of 17 cm, and I cut it with the help of a round cereal bowl.) Then sew the parts together with a straight stitch, right sides together. Easy, and a lot cheaper – and more ecological – than buying the ones sold by the big chains!

If you wish, you can also line the baskets, but I quite like the jagged appearance of the worn-out jeans! I keep my chargers in the basket that sits on my desktop, but it could also be a perfect complement to a youthful breakfast table, and once you get started, you might as well make matching jeans placemats with pockets for the cutlery...

FIN Kaikki tuntuvat olevan hulluina kangaskoreihin! Minä ompelin näppäränä tyttönä oman pikkukorini vanhasta, osittain keltaiseksi maalatusta farkunlahkeesta.

Kaikillahan on vanhoja farkkuja kaapeissaan, joten leikkaa vain niistä lahkeet poikki ja sommittele sitten niihin sopivat pohjat lahkeen yläosasta. (Minun korini on miesten farkuista, joiden lahkeen ympärysmitta on 50 cm. Niihin juuri sopiva pohja on läpimitaltaan 17 cm, ja käytin sen mallina vanhaa pyöreää viilikuppia.) Ompele lopuksi osat yhteen suoralla ompeleella, oikeat puolet vastakkain. Helppoa, ja paljon halvempaa – ja ekologisempaa – kuin suurten ketjujen myymien säilyttimien ostaminen!

Halutessaan korit voi myös vuorata, mutta minä pidän käännetyn farkunlahkeen rosoisesta ilmeestä! Käytän koriani laturien säilyttämiseen työpöydälläni, mutta sehän voisi sopia vaikka nuorekkaaseen aamiaispöytään, ja ompelemisen alkuun päästyään voi surauttaa myös yhteensopivat farkkutabletit, niin että ruokailuvälineet sopivat taskuun... 

ITA Pare che tutti vadano pazzi per i contenitori in tessuto! Io ho ricavato il mio cestellino da una delle gambe di un vecchio jeans, parzialmente dipinto di giallo.

Abbiamo tutti dei vecchi jeans negli armadi. Basta prenderne un paio e semplicemente tagliare le gambe e proseguire tagliando una base di misure adatte dalla parte superiore della gamba. (Io ho usato un jeans da uomo, con una circonferenza di 50 cm; la base giusta aveva un diametro di 17 cm, e l'ho tagliata usando una ciotola di cereali rotonda come modello.) Unire quindi le due parti con un punto dritto, lato esterno sul lato esterno. Facile, e molto più economico – e più ecologico – che acquistare i contenitori nelle grandi catene di negozi!

Volendo è anche possibile allineare i cestini, ma mi piace l'aspetto frastagliato della gamba del jeans rovesciata! Io conservo i miei caricabatterie nel cestino che si trova sulla mia scrivania, ma potrebbe anche adattarsi su un tavolo per la prima colazione dal tocco giovanile, e abbinarci delle tovagliette di jeans fatte in modo che le posate s'inseriscano in una tasca...

You might also like: Dear Woollies (1): Bags & Dear Woollies (2): Collars And Gloves

XXX, Katja K.