August 13, 2017

High on Oats



Photo
 ⎮ 
kuva: Meatless meatballs of Pulled Oats, Katja K. 

ENG I've cycled a lot recently, and to fuel myself I've eaten Pulled Oats, among others. – See the tweaked meatless meatballs recipe below!

Chosen as The Finnish Food of The Year 2017, Pulled Oats is a ready to use oat and bean protein product containing 21% oats in different forms, as well as both pea and bean protein, 21% and 11% respectively. Producer Gold&Green Foods gets rhetorical describing the balanced union between oats and beans:

"Oat is the Northern superfood. It has amazing effects on the heart health, blood sugar and digestion. Oat is also one of the most ecological crops in the world. At the end of the fork, oats & beans are yin & yang, forming together the perfectly balanced protein and a tender, juicy food structure.

I also learn that one hundred grams of Pulled Oats contain 30 grams of protein and eg. iron and potassium 42% and 19.5% of the daily benchmark dose, respectively.
A complete source of protein contains all the necessary amino acids (in the following list, only cysteine ​​is not necessary for our body), and for one hundred grams of chicken breast and Pulled Oats the values are as follows, respectively:

Chicken breast (mg/ 100g)/ Pulled Oats (mg/ 100g)
Isoleucine    780/ 1239
Leucine    1100/ 2324
Lysine    990/ 1673
Methionine    440/ 426
Cysteine    260/ 425
Phenylalanine    710/ 1532
Threonine    600/ 1064
Tryptophan    180/ 419
Valine    980/ 1508
Histidine    320/ 717

We've got ourselves a winner! The chicken breast only beats Pulled Oats in methionine! It's amazing!

*

I often prepare "Vegetarian grannie's meatless meatballs", according to the recipe on the Nude Pulled Oats package. I like to replace the raw, finely grated potato with leftover potato mash, though, as I find it makes the texture of the pulled oats balls softer.

250 g Nude Pulled Oats
1/4 dl breadcrumbs
2 dl dried roasted onions
1/2–1 tsp salt
1/2 tsp paprika powder
1/2 tsp black pepper
1/4 dl water
1 dl cream
1 egg (or 1 tbsp lupine flour and 1 tbsp water)
1 raw potato, finely grated (or leftover mashed potatoes)

Mix the breadcrumbs, onions, spices, water and cream in a bowl and leave for 5 minutes. Crumble the pulled oats in the mixture, add the egg and grated potato – or potato mash. Blend evenly and roll the mixture into small balls with oiled hands. Bake at 200 degrees Celsius for 10 minutes or until the balls are golden brown.

Malmgård Buckthorn Vinegar and Cold Pressed Rapeseed Oil that I picked up in the mansion house shop during my recent cycling trip in the Lovisa region.  

FIN Olen viime aikoina pyöräillyt paljon, ja polttoaineeksi olen nauttinut muiden muassa Nyhtökauraa (voinko siis hyvällä syyllä kutsua itseäni kauramoottoriksi?) – katso tuunattujen Vegemummon lihattomien lihapullien ohje alla!

Vuoden 2017 suomalaiseksi elintarvikkeeksi valittu Nyhtökaura on kypsä kaura-papu-proteiinivalmiste, jossa on 21% kauraa eri muodoissa, 21% herne- ja 11% härkäpapuproteiinia. Valmistaja Gold&Green Foods kuvailee sivuillaan korkealentoisesti kauran ja pavun tasapainoista liittoa:

"Kaura on oikea pohjolan superfood. Se vaikuttaa suotuisasti sydämen terveyteen, verensokeriin ja ruoansulatukseen. Kaura on myös yksi maailman ekologisimmista viljelykasveista. Kaura & papu ovat kuin yin & yang. Ravitsemuksellisesti ne muodostavat täydellisen tasapainoisen kasviproteiinin ja antavat Nyhtökaura-tuotteille mehevän ja miellyttävän rakenteen.

Pakkauksesta voin lisäksi lukea, että sadan gramman annoksessa Nyhtökauraa on 30 grammaa proteiinia ja mm. rautaa 42% ja kaliumia 19,5 % päivittäisen saannin vertailuarvosta.
Täydellinen proteiini sisältää kaikki välttämättömät aminohapot (seuraavista ainoastaan kysteiini ei ole elimistöllemme välttämätön), ja sadassa grammassa kananrintaa ja nyhtökauraa niitä on seuraavasti:

Kananrinta (mg/ 100g)/ Nyhtökaura (mg/ 100g)
Isoleusiini    780/ 1239
Leusiini    1100/ 2324
Lysiini    990/ 1673
Metioniini    440/ 426
Kysteiini    260/ 425
Fenyylialaniini    710/ 1532
Treoniini    600/ 1064
Tryptofaani    180/ 419
Valiini    980/ 1508
Histidiini    320/ 717

Kananrinta päihittää Nyhtökauran vain metioniinin määrässä! Mahtavaa!

*

Teen usein "Vegemummon lihattomia pullia", joiden ohjeen bongasin pakkauksen kyljestä ja joissa mielelläni itse korvaan ohjeen raa'an, hienoksi raastetun perunan tähteeksi jääneellä perunamuhennoksella, jolloin pullien koostumuksesta tulee mielestäni pehmeämpi.

250 g Nude Nyhtökaura -valmistetta
1/4 dl korppujauhoja
2 dl paahdettua sipulirouhetta
1/2–1 tl suolaa
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl mustapippuria
1/4 dl vettä
1 dl kermaa
1 muna (tai 1 rkl lupiinijauhoa ja 1 rkl vettä)
1 raaka peruna hienoksi raastettuna (tai sopivasti tähteeksi jäänyttä perunamuusia)

Sekoita korppujauhot, sipuli, mausteet, vesi ja kerma kulhossa ja anna turvota 5 minuuttia. Murustele nyhtökaura taikinan joukkoon, lisää muna ja raastettu peruna – tai perunasose. Vaivaa tasaiseksi ja pyörittele taikinasta öljytyin käsin pieniä palloja. Paista 200 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pullat ovat kullanruskeita.

Love life, cycling – and healthy eating, Katja K. 

PS Other new Finnish products high on oats that I like:

Oatis – Oat snacks with blueberry pie flavor, made with Finnish gluten-free whole grain oat flour and potato granules. The others flavors are Sea Salt and Arrabbiata Pesto, or tomato, cheese, chili pepper and garlic flavoured snacks.  Mustikkapiirakanmakuisia kaurasnacksejä, jotka on valmistettu suomalaisesta gluteenittomasta täysjyväkaurajauhosta ja perunarouheesta. Muut maut ovat Sea Salt ja tomaatin, juuston, chilin ja valkosipulin makuinen Arrabbiata Pesto. 


Puhtikaura – Made with Finnish whole grain oats, Puhtikaura was chosen as the Finnish Food of The Year in 2016. Puhtikaura is the market's first and only pre-cooked, powdered whole grain oat product. It can be enjoyed as both breakfast and evening snack mixed with cold milk and juice soup, or with turkish yogurt, berries and honey. Mixed in your workout drink, its healthy carbohydrates keep blood glucose stable for a long time. New products have also been developed alongside the original Puhtikaura, such as PuhtiPro with fava or broad bean protein and Puhti-Omega with flax seeds.Kotimaisesta täysjyväkaurasta valmistettu Puhtikaura valittiin Vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi vuonna 2016. Puhtikaura on markkinoiden ensimmäinen ja ainoa esikypsennetty puuterimainen täysjyväkaurajauhe. Sen voi nauttia aamu- ja iltapalana kylmään maitoon ja mehukeittoon sekoitettuna tai turkkilaisen jogurtin, marjojen ja hunajan kera. Treenijuomaan sekoitettuna sen hyvät hiilihydraatit pitävät verensokerin tasaisena pitkään. Puhtikauran rinnalle on kehitetty myös uusia tuotteita, esimerkiksi härkäpavulla höystetty PuhtiPro-proteiinijauhe ja pellavansiemenillä terästetty Puhti-Omega.

Yosa – In mid '90s Finnish Yosa was a pioneer, being the world premiere for a product made by fermentation of oat, utilizing selected probiotic lactic acid and bifido bacteria. The Yosa product range is 100 % plant-based made of Finnish wholegrain oats free from soya, milk, lactose and preservatives full of beneficial lactic acid- and bifido-bacteria. Yosa Sport, an oat snack rich in pea protein, is one among the newly launched Yosa products. Kotimainen Yosa oli 1990-luvun puolivälissä ensimmäinen tuote maailmassa, jota valmistettiin fermentoimalla kauraa probioottisilla maitohappo- ja bifidobakteereilla. Yosa-tuotteet valmistetaan suomalaisesta täysjyväkaurasta, ja ne ovat 100 % kasviperäisiä, maidottomia, laktoosittomia ja soijattomia. Yosa-tuoteperheen uutuuksiin lukeutuu proteiinipitoinen Yosa Sport -kauravälipala, jonka proteiininlähteenä toimii herneproteiini.

August 12, 2017

A Day in Helsinki Colors



Photos ⎮ kuvat: Katja K. 




In the pictures: 

Love life, colors – and Helsinki! Katja K.

PS⎮Finska Pinnar

ENG In Fika: The Art of the Swedish Coffee Break, with Recipes for Pastries, Breads, and Other Treats that I mentioned in my last post, there's a recipe for Finnish sticks ('finska pinnar') that the author Anna Brones says to be a "Swedish cookie classic, coming from, as the name insinuates, our neighbors to the east. It is reminiscent of old-time fika spreads at churches and social gatherings, when a specific number of cookies were always required. At such gatherings you would certainly have found Finska pinnar, a small cookie that should never be underrated. But don't feel bad if you only have time to make one kind of cookie, Finska pinnar will do the trick." – I'm copying the recipe here, as Pippi Långstrumpa books – and the mimeograph-copied recipes handed out at my Swedish kindergarten in Riyadh, Saudi-Arabia in 1977–78 – come to mind:


finska pinnar 
dough
1/2 cup (2.5 ounces, 71 grams) blanched almonds
10 tablespoons (5 ounces, 142 grams) unsalted butter, room temperature
1/3 cup (2.33 ounces, 66 grams) natural cane sugar
1 1/2 cups (7.5 ounces, 213 grams) all-purpose flour
topping
1/4 teaspoon pure almond extract
1 egg, beaten
pearl sugar and/or chopped almonds 

In a food processor, finely grind the almonds.
In a large bowl, cream together the butter and sugar until well blended. Add the flour, ground almonds, and almond extract. Work together with your hands, until you can make the dough into a ball (if necessary, add 1/2 to 1 teaspoon of water to help hold the dough together). Divide the dough into 4 equal parts and roll each part into a thick log, about 4 inches (10 centimeters) long. Wrap the logs in plastic wrap and let them sit in the fridge for about 30 minutes. 
Preheat the oven to 350°F (175°C). Grease a baking sheet or line it with parchment paper or a silicone baking mat. 
Roll out each log to about 20 inches (51 centimeters) long and slightly larger than 1/2 inch (1.5 centimeters) in diameter. If you need to, sprinkle a little flour on the surface to help rolling. Cut each log into 10 equally sized sections. 
Place the cookies on the baking sheet. Carefully brush each cookie with the beaten egg before sprinkling with the pearl sugar and chopped almonds. 
Bake for 10 to 12 minutes, until the cookies are a light golden brown. Remove the cookies from the oven and place them on the counter. Make sure the edges are not touching one other or the cookies will get soft. Let cool completely. 
Store in an airtight container or in the freezer.

FIN Anna Bronesin Fika: The Art of the Swedish Coffee Break, with Recipes for Pastries, Breads, and Other Treats -kirjassa, jonka viimeksi mainitsin, on "finska pinnar" -pikkuleipien resepti. Kirjailija sanoo niiden olevan "ruotsalainen keksiklassikko, jonka nimi vihjaa niiden olevan lähtöisin itäisestä naapuristamme. Ne muistuttavat vanhanajan kahvitarjoiluista kirkoissa ja sosiaalisissa kokoontumisissa, kun tarjolla piti aina olla tietty määrä pikkuleipiä. Tarjoiltavien joukosta löytyi varmasti pieniä finska pinnar -keksejä, joita ei koostaan huolimatta pidä koskaan aliarvioida. Älä siis tunne huonoa omaatuntoa, jos sinulla on aikaa valmistaa vain yhtä sorttia, finska pinnar -keksit tepsivät aina." (Käännös Katja K.) – Kopioin reseptin ylle, samalla kun mieleen tulvivat Peppi Pitkätossu -kirjojen kahvikutsut ja ruotsalaisessa esikoulussa Riadissa, Saudi-Arabiassa vuosina 1977–78 jaetut spriikopiokoneella kopioidut, kuvitetut reseptit...


Love baking, coffee breaks – and Fairtrade, Katja K.

August 3, 2017

Culinary Cyclist


Photos: Katja K.
ENG Inspired by The Culinary Cyclist (Elly Blue Publishing, 2015), the sweet title of a book by Anna Brones of equally sweet contents that well describes the kind of slow (food) bicycle riding introduces to my life and traveling, here's my advice for preparing for your slow road trips out of town, as well as some of my fav biking trip pics in 2017, so far...


A mural in Lovisa, Finland.

1) Route planning – When planning ahead for your route, remember to check bike forums for easy access and alternative routes: Last year I had an experience I'll surely want to avoid in the future as I had planned to ride my bicycle through the last leg of my journey to the summer cottage, along E75 from Hartola to Joutsa, and found out the hard way it's absolutely too busy and narrow, not suitable for bicycles (took the bus instead, see below). 

2) Bus & booking – Cover busier stretches of road on bus: your bicycle will easily travel in the trunk of the bus for a minimum charge. If you're traveling in busy hours, contact your bus company to ask for availability (in Finnish, the person responsible for operations is called ajomestari). My favorite bus company in Finland is Savonlinja, operating both of the lines I mostly use, that is, Helsinki-Jyväskylä and Helsinki-Loviisa. Very friendly and helpful staff, and there's always been room for my bicycle!

3) Maintenance – I say, opt for an easy maintenance bike! But remember to take care of the maintenance! I myself ride a fixie (or a fixed-gear bike) with coaster brakes (or back pedal or foot brake). My preferred bicycle repair shop in Helsinki is Fillarifiilari, excellent service! It's in this shop I first learned of puncture-proof tires (eg. Schwalbe Delta Cruiser Plus) that I highly recommend for carefree commuting as well trips out of town! – Did you know that a rose thorn in enough to puncture your tires? Happened to me this spring...



Parking at the Postimäki Outdoor Museum in Ilola, Porvoo, one of the most well-preserved side-cottage areas in Finland.


My fixie with coaster brakes in Lovisa.


Onni – 'happiness' – in Lovisa.


Lovisa, and a cat called Freia in front of Vackerbacka. 

FIN Anna Bronesin The Culinary Cyclist -kirjan (Elly Blue Publishing, 2015) suloisen otsikon – joka kuvaa hyvin polkupyörällä ajamisen elämääni ja matkantekooni tuomaa slow (food) -aspektia – ja kirjan aivan yhtä lailla suloisen sisällön innoittamana, tässä tulee minun neuvoni, kuinka parhaiten valmistautua kaupungin ulkopuolelle suuntautuviin pyöräretkiin, samoin kuin joitakin tähänastisia suosikkikuviani tämänvuotisten pyöräreittieni varrelta.

1) Reittisuunnittelu – Kun suunnittelet reittiäsi etukäteen, muista tarkistaa netin pyöräfoorumeista vinkkejä helppoihin ja vaihtoehtoisiin reitteihin. Viime vuonna minulle sattui jotakin, minkä haluan taatusti tulevaisuudessa välttää: olin suunnitellut pyöräileväni myös mökkimatkan viimeisen osuuden E75-tietä Hartolasta Joutsaan, kun minulle selvisi kantapään kautta, että tie on aivan liian kapea ja vilkkaasti liikennöity eikä sovellu pyöräilyyn (kuljin välin linja-autolla, katso alla).

2) Bussimatkat ja varaaminen – Aja vilkasliikenteisimmät osuudet bussilla: pyöräsi kulkee vaivattomasti ja pikkurahalla bussin tavaratilassa. Jos matkustat kiireisinä aikoina, ota yhteyttä bussiyhtiöön ja kysy rahtitilanteesta ajomestarilta. Minun suosikkini on Savonlinja, joka liikennöi molempia eniten käyttämiäni linjoja, eli Helsinki-Jyväskylä ja Helsinki-Loviisa. Bussikuskit ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, ja pyörälleni on aina löytynyt tilaa!

3) Huolto – Suosittelen valitsemaan helppohoitoisen pyörän! Itse ajan jalkajarruilla varustetulla fixiellä, eli vaihteettomalla polkupyörällä, ja sittenkin huollosta on muistettava huolehtia! Paras polkupyöräkorjaamo Helsingissä on mielestäni ehdottomasti Fillarifiilari, josta saa erinomaista palvelua! Juuri Fillarifiilarissa pyörääni on vaihdettu myös pistosuojatut renkaat (esim. Schwalbe Delta Cruiser Plus), joita suosittelen sekä huolettomia työmatkoja että kaupungin ulkopuolelle suuntautuvia reissuja ajatellen! – Tiesitkö, että jopa ruusunpiikki voi puhkaista renkaan? Sattui minulle keväällä...



Café-Restaurant Saltbodan, Lovisa.


Baltic Herring Steaks at Restaurant Satbodan, Lovisa.


Lovisa.


A detail at the Postimäki Outdoor Museum: shoemaker's house.


Dinner for one at the summer cottage in Hartola.



Pssst... On August 26–27 the houses in Lovisa's old part of town open their doors to visitors during Loviisan wanhat talot, Lovisa historiska hus! I'm going! (And I've already booked my stay in one of the old apartment buildings in town!)



Malmgård mansion house and shop – full of lovely local foodstuffs and brewery products!

Love life – and bicycle riding, Katja K.


Don't forget the coffee breaks! Anna Brones, author or The Culinary Cyclist. A Cookbook and Companion for the Good Life, has also published Fika. The Art of the Swedish Coffee Break (Ten Speed Press, 2015) together with illustrator Johanna Kindvall. The book's illustrated recipes remind me of the mimeograph-copied recipes handed out at my Swedish kindergarten in Riyadh, Saudi-Arabia in 1977–78, and there's even a recipe for finska pinnar ('Finnish sticks'), a Swedish cookie classic.

August 2, 2017

Murakami & Tempura

ENG Rainy summer days in Finland... a perfect occasion to read books – Haruki Murakami books – inside. In the following excerpt a couple in Norwegian Wood, set in the 60's, has a rainy rendez-vous – and eat tempura! I love tempura, and below you can find my recipe. (I've never been to Tokyo, and I think I want to go this winter! I wonder whether others have traveled to Japan inspired by Murakami?)

Beyond the window, it was raining - a really rainy season rain, pouring straight down without wind, soaking every single thing beneath. Long after the other students had filed out of the classroom, Midori went on sitting next to me without a word. Then she took a Marlboro from the pocket of her jeans jacket, put it between her lips, and handed me her matches. I struck a match and lit her cigarette. Midori pursed her lips and blew a gentle cloud of tobacco in my face.
"Like my hairstyle?" she asked.
"It's great."
"How great?"
"Great enough to knock down all the trees in all the forests of the world."
"You really think so?"
"I really think so."
She kept her eyes on mine for a while, then held her right hand out to me. I took it. She looked even more relieved than I felt. She tapped her ashes onto the floor and rose to her feet.
"Let's eat. I'm starving," she said.
"Where do you want to go?" I asked.
"To the restaurant of the Takashimaya department store in Nihonbashi."
"Why there of all places?"
"I like to go there sometimes, that's all."
And so we took the subway to Nihonbashi. The place was practically empty, maybe because it had been raining all morning.The smell of rain filled the big, cavernous department store, and all the employees had that what-do-we-do-now? kind of look. Midori and I went to the basement restaurant and, after a close inspection of the plastic food in the window, both decided to have an old-fashioned lunch assortment with rice and pickles and grilled fish and tempura and teriyaki chicken. Inside, it was far from crowded despite it being midday.
"God, how long has it been since I last had lunch in a department-store restaurant?" I wondered aloud, drinking green tea from one those slick, white cups you only get in a department-store restaurant.
"I like to do stuff like this," said Midori. "I don't know, it makes me feel like I'm doing something special. Probably reminds me of when I was a kid. My parents almost never took me to department stores."
"And I get the sneaking suspicion that's all mine ever did. My mother was crazy about them."
"Lucky you!"
"What are you talking about? I don't particularly like going to department stores."
"No, I mean, you were lucky they cared enough about you to take you places."
"Well, I was the only child," I said.
"When I was little I used to dream about going to a department-store restaurant all by myself when I grew up and eating anything I liked. But what an empty dream! What's the fun of cramming your mouth full of rice all alone in a place like this? The food's not all that great, and it's just big and crowded and stuffy and noisy. Still, every once in a while I think about coming here."
"I've been really lonely these past two months," I said.
"Yeah, I know. You told me in your letters," Midori said, her voice flat. "Anyway, let's eat. That's all I can think about now."
We finished all the little fried and grilled and pickled items in the separate compartments of our fancy lacquered half-moon lunch boxes, drank our clear soup from lacquered bowls, and our green tea from those white cups. Midori followed lunch with a cigarette. When she had finished smoking, she stood up without a word and took her umbrella. I also stood up and took mine.
"Where do we want to go now?" I asked.
"The roof, of course. That's the next stop when you've had lunch in a department-store restaurant."
There was no one on the roof in the rain, no clerk in the pet department, and the shutters were closed in the kiosks and the children's rides ticket booth. We opened our umbrellas and wandered among the soaking wet wooden wet horses and garden chairs and stalls. It seemed incredible to me that there could be anywhere so devoid of people in the middle of Tokyo. Midori said she wanted to look through a telescope, so I put in a coin and held her umbrella over her while she squinted through the eyepiece.
In one corner of the roof there was a covered game area with a row of children's rides. Midori and I sat next to each other on some kind of platform and looked at the rain.
"So talk," Midori said. "You've got something you want to say to me, I know."
"I'm not trying to make excuses," I said, "but I was really depressed that time. My brain was all fogged over. Nothing was registering with me. But one thing became crystal clear to me when I couldn't see you any more. I realized that the only way I had been able to survive until then was having you in my life. When I lost you, the pain and loneliness really got to me."
"Don't you have any idea how painful and lonely it's been for me without you these past two months?"
This took me completely off guard. "No," I said. "It never occurred to me. I thought you were angry with me and didn't want to see me."
(...)
I drew her close and kissed her on the mouth.
"Drop the damn umbrella and wrap both your arms around me – hard!" she said.
"But we'll get soaking wet!"
"So what?" I want you to stop thinking and hold me tight! I've been waiting two whole months for this!"
I set down the umbrella and held her close in the rain. The dull rush of tyres on the highway enveloped like us fog. The rain fell without a break, without a sound, soaking her hair and mine, running like tears down our cheeks, down to her denim jacket and my yellow nylon windcheater, spreading in dark stains.
"How about going back under the roof?" I said.
"Come to my place. There's nobody home now. We'll both catch colds like this."
"It's true."
"It's as we've just swum across a river," Midori said, smiling. "What a great feeling!"
We bought a good-sized towel in the linen department and took turns going into the bathroom to dry our hair. Then we took the subway, with the necessary top-up tickets, to her flat in Myogadani."

- Haruki Murakami: Norwegian Wood  


FIN Sateiset kesäpäivät... erinomainen tilaisuus lukea kirjoja - Haruki Murakamin kirjoja - sisällä. Seuraavassa katkelmassa 60-luvulle sijoittuvan Norwegian Wood -teoksen pariskunnalla on sateinen rendez-vous, ja he syövät tempuraa! Rakastan tempuraa, ja olen lisännyt alle oman reseptini. (En ole koskaan ollut Tokiossa, ja minusta tuntuu, että haluan matkustaa sinne talvella! Onkohan kukaan muu matkustanut Japaniin Murakamin innoittamana?)

Ikkunan takana satoi – se oli oikeaa sadekauden sadetta: vettä tuli taivaan täydeltä ilman tuulen virettäkään ja se kasteli kaiken mahdollisen maan päällä. Vaikka muut opiskelijat olivat poistuneet salista jo aikoja sitten, Midori vain istui vieressäni sanomatta sanaakaan. Sitten hän otti Marlboron farkkutakkinsa taskusta, pani sen suuhunsa ja ojensi minulle tulitikut. Raapaisin tikun ja sytytin hänen tupakkansa. Midori mutristi huuliaan ja puhalsi kevyesti savua kasvoilleni.
"Pidätkö tosiaan tukastani?" hän kysyi.
"Se on upea."
"Miten upea?"
"Niin upea, että se kaataa kaikki puut kaikissa maailman metsissä."
"Oletko oikeasti sitä mieltä?"
"Olen oikeasti sitä mieltä."
Midori tuijotti minua vähän aikaa suoraan silmiin ja ojensi sitten oikean kätensä. Tartuin siihen. Hän näytti olevan vielä helpottuneempi kuin minä. Hän karisti tuhkaa lattialle ja nousi ylös.
"Mennään syömään. Minulla on hirveä nälkä", hän sanoi.
"Minne haluat mennä?" kysyin.
"Nihonbashiin, Takashimayan tavaratalon ravintolaan."
"Miksi kaikista paikoista juuri sinne?"
"Siellä on kiva käydä välillä, ei sen kummempaa."
Niinpä me menimme metrolla Nihonbashiin. Tavaratalo oli lähes tyhjä, luultavasti siksi että oli satanut koko aamun. Iso ja luolamainen rakennus tuoksui sateelta ja työntekijät näyttivät siltä, etteivät tienneet mitä tekisivät. Midori ja minä menimme pohjakerroksen ravintolaan, ja tutkittuamme vitriinin muovisia annoksia hetken päätimme molemmat ottaa vanhan ajan kylmän lounaslajitelman: riisiä, kasvispikkelssiä, grillattua kalaa, tempuraa ja teriyaki-kanaa. Ravintolassa ei ollut lainkaan ruuhkaa, vaikka oli keskipäivä.
"Hitto, on siitä aikaa, kun söin viimeksi tavaratalon ravintolassa", päivittelin ääneen. Joimme vihreää teetä kiiltavistä valkoisista kupeista, jollaisia löytyy vain tavaratalojen ravintoloista.
"Minusta on hauskaa tehdä tällaista", Midori sanoi. "Tässä on jotain jännittävää ja hienoa. Minulle tulee varmaan lapsuus mieleen. Vanhempani eivät ikinä vieneet minua tavarataloon."
"Minä valitettavasti muistan, ettei minua muualle vietykään. Äiti oli hulluna tavarataloihin."
"Voi sinua onnekasta."
"Miten niin? En oikein pidä tavarataloista."
"Tarkoitan, että sinusta välitettiin niin paljon, että sinua vietiin kaikkialle."
"Mutta minä olin ainoa lapsi", sanoin.
"Pienenä haaveilin usein siitä, että menen isona yksin tavaratalon ravintolaan ja syön siellä ihan mitä haluan. Voi mikä tyhjä haave! Mitä vitsiä on ahmia riisiä ypöyksin tällaisessa paikassa? Ruoka ei ole hääviä, ja paikka on muutenkin iso, ruuhkainen, ummehtunut ja meluisa. Silti haluan aina välillä tulla tänne."
"Olen ollut tosi yksinäinen viimeiset kaksi kuukautta", sanoin.
"Joo, tiedän. Kerroit siitä kirjeissäsi", Midori sanoo värittömällä äänellä. "Mutta nyt syödään. En pysty ajattelemaan mitää muuta."
Söimme kaikki pienet paistetut, grillatut ja säilötyt ruoat, jotka oli aseteltu erillisiin osioihin hienoihin puolikuun muotoisiin, lakkapuisiin laatikoihin. Joimme kirkkaan keiton lakkapuisista kulhoista ja vihreän teen niistä pienistä valkoisista kupeista. Midori sytytti tupakan ruoan päätteeksi. Poltettuaan hän nousi ylös sanomatta sanaakaan ja otti sateenvarjonsa. Minäkin nousin ja otin sateenvarjoni.
"Mihin haluat mennä seuraavaksi?" kysyin.
"Tietysti kattotasanteelle. Kun on syöty tavaratalon ravintolassa, katto on seuraava pysäkki."
Sateisella katolla ei ollut ketään. Lemmikkieläintarvikkeita myyvän kaupan myyjä oli poissa ja karusellin lippukoju ja kaikki kioskit olivat kiinni. Avasimme sateenvarjot ja kiertelimme likomärkien puuhevosten, puutarhatuolien ja kojujen seassa. Minusta tuntui käsittämättömältä, että keskellä Tokiota oli niin autio paikka. Midori halusi katsoa kaukoputkella, joten panin laitteeseen kolikon ja pitelin sateenvarjoa Midorin päällä hänen tähyillessään linssiin.
Yhdessä katon nurkassa oli katettu lava, jolla oli lasten pelikoneita. Midori ja minä istuimme vierekkäin sen reunalle ja katselimme sadetta.
"No, puhu", Midori sanoi. "Tiedän, että sinulla on asiaa minulle."
"En halua selitellä", sanoin, "mutta olin todellakin masentunut silloin. Pääni oli aivan sumea. Mikään ei mennyt perille. Yksi asia tuli minulle kuitenkin hyvin selväksi, kun en saanut enää tavata sinua. Tajusin, että olin pärjännyt siihen asti vain siksi, että sinä olit ollut elämässäni. Kun menetin sinut, paha olo ja yksinäisyys iskivät minuun toden teolla.
"Ymmärrätkö yhtään, miten vaikeaa ja yksinäistä minulla on ollut ilman sinua näiden kahden kuukauden aikana?"
Olin täysin äimänä. "En", sanoin. Ei ole tullut mieleenkään. Luulin, että olit vihainen etkä halunnut tavata minua."
(...)
Vedin Midorin lähelleni ja suutelin häntä suulle.
"Heitä hemmettiin se sateenvarjo ja halaa minua molemmilla käsillä – lujaa!" hän sanoi.
"Me kastumme likomäriksi!"
"Mitä sitten? Lopeta se järkeily ja rutista minua! Olen odottanut tätä kaksi kuukautta!"
Laskin sateenvarjon maahan ja halasin Midoria sateessa. Moottoritieltä kantautui renkaiden tasainen kohina, joka sulki meidät sisäänsä kuin sumu. Vettä tuli tauotta, ääneti, ja se kasteli meidän tukkamme ja virtasi kyynelten lailla poskiamme pitkin ja levisi tummiksi läikiksi Midorin farkkutakille ja minun keltaiselle tuulitakilleni.
"Mitä jos palattaisiin sisätiloihin", sanoin.
"Tule meille. Meillä ei ole ketään kotona. Vilustumme vielä molemmat."
"Se on totta."
"Niin kuin olisimme uineet joen poikki", Midori sanoi hymyillen. "Ihana tunne!"
Ostimme reilun kokoisen pyyhkeen liinavaateosastolta ja kävimme vuorotellen vessassa kuivaamassa tukan. Sitten me nousimme metroon, teimme tarvittavat vaihdot ja saavuimme Myodaganiin, missä Midori asui. 

- Haruki Murakami: Norwegian Wood (suom. Aleksi Milonoff)



Photo ⎮ kuva:   Sini Pennanen (Sininen Kuva), on Reilun kaupan ruokaa ja elämää, the first Fairtrade cookbook in Finnish.


Tempura, or deep-fried vegetables

Fairtrade ingredients
1 dl of beer, made of Fairtrade ingredients

Other ingredients
your choice of vegetables – zucchini, eggplant, bell peppers – sliced
1 egg
wheat flour (1 1/2 dl, i.e. 100 g for the batter + breading)
salt to taste

Breadcrumbs for breading
Oil for frying

Mix egg and beer. Stir in wheat flour. Turn the vegetable slices in flour (avoiding too much flour). Place the slices on a greaseproof paper side by side. Then dip the slices into the egg and beer and flour mixture, toss a few times, strain and bread with breadcrumbs.
Heat the oil and deep-fry the vegetable slices in oil for about 10 minutes and no more than 4–5 slices at a time. Turn them gently at least twice during frying. Place them on a paper towel and season with salt to taste.


Tempura, eli friteeratut kasvikset

Reilun kaupan ainekset
1 dl olutta, joka on valmistettu Reilun kaupan raaka-aineista

Muut ainekset
haluamiasi kasviksia – kesäkurpitsaa, munakoisoa ja paprikaa – viipaloituna
1 muna
vehnäjauhoja (1 1/2 dl eli 100 g frityyritaikinaan + leivitykseen)
suolaa maun mukaan

Leivitykseen: korppujauhoja
Paistamiseen: öljyä

Sekoita muna ja olut. Hämmennä joukkoon vehnäjauhot. Kääntele kasvisviipaleet jauhoissa (vältä liikaa jauhoja.) Nosta viipaleet leivinpaperin päälle vierekkäin. Upota viipaleet sitten muna-olut-jauhoseokseen, pyöräytä muutaman kerran, valuta ja leivitä korppujauhoissa.
Kuumenna öljy kuumaksi. Paista kasvisviipaleita öljyssä noin 10 minuuttia. Paista enintään 4–5 viipaletta kerrallaan. Käännä ne varovasti ainakin kaksi kertaa paistamisen aikana. Nosta talouspaperin päälle ja mausta halutessasi suolalla.

Love life, books – and Fairtrade, Katja K.

August 1, 2017

RE: Generator Rome

Pots and pans as light fixtures, and, notare bene, the containers for sugar are repurposed folded bags of coffee. 

Tired of your old artworks? Paint them over! Or just stick the empty frames on the wall! Painted black (below)!



Photos ⎮ kuvat: Katja K. 

ENG It's my 250th blog post and, to celebrate the occasion, I'm taking you to the eternal city – Rome – and more precisely to the Generator Hostel in Via Principe Amedeo, 257.

I stayed here, a stone's throw from Colosseum and the Termini station, in the end of June, after a quick road trip to the Italian regions of Abruzzo and Molise to celebrate a dear friend's solemn investiture as a Benedictine sister. – What a trip! And the Generator hostel details, partially realized with recycled objects and reclaimed materials, never seize to amaze me! (We can definitely get inspired and go all recycled! And, if you want to tour the city on bicycle, Bici&Baci is your place!)



FIN Tämä  on 250. blogipostaukseni, ja tilaisuutta juhlistaakseni vien lukijani ikuiseen kaupunkiin – Roomaan – ja tarkemmin Generator Hosteliin, osoitteeseen Via Principe Amedeo, 257. Yövyin täällä, kivenheiton päässä Colosseumista ja Terminin asemasta kesäkuun lopulla, tehtyäni nopean roadtripin Abruzzon ja Molisen maakuntiin, ja tilaisuuteen, jossa rakas ystäväni vihittiin benediktiiniläissisareksi. – Mikä matka! Eivätkä Generator-hostellien yksityiskohdat, jotka on osittain toteutettu kierrätetyillä esineillä ja talteenotetuilla materiaaleilla, koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua! (Mehän voimme inspiroitua ja toteuttaa saman kokonaan kierrättämällä! Ja jos haluat kiertää kaupunkia polkupyörällä, Bici&Baci on sinun paikkasi!)



Love life, traveling – and recycled, Katja K.

You might also like:

RE: Copenhagen
RE: London