Loop, Loop, Loop

Photos ⎮ kuvat:   Katja K.

ENG   "Begin as you mean to go on, and go on as you began... ("Charles H. Spurgeon) – Planning on a weekend brunch in Helsinki? Why not go for a vegan brunch at Loop?

After the craze of food and drink sharing applications, a number of food waste restaurants opened their doors in Europe: Freegan Pony in Paris (temporarily closed), Instock in Amsterdam, and Rub & Stub in Copenhagen. The restaurants usually work on food donations from supermarkets, bakeries and producers, including, for example, slightly battered bell peppers or bread that has passed its expiration date the day before.

"Did you know that... if food waste was a state, it would be the world's third largest in emissions.  #fromtastetowaste 

There's one in Helsinki, too: Loop, in the former Lapinlahti hospital facilities, serves lunch on weekdays and brunch on weekends. Loop co-operates with about a dozen Helsinki retailers, and it delivers roughly 90 percent of the food it receives to charity and helps unemployed young as well as immigrants and long-term unemployed get to work. Loop was originated by the From Waste to Taste project and has received financing from the European Social Fund. – I tried the weekend vegan brunch! Fully recommended, remember to book in advance!

FIN "Tiesitkö että… jos ruokahävikki olisi valtio, se olisi päästöiltään maailman kolmanneksi suurin." Suunnitteletko viikonloppubrussia Helsingissä? Mikset kokeilisi Loopin vegaanista brunssia?
Ruokarinkien ja ja food sharing -sovellusten yleistyttyä Euroopassa on avattu useita hävikkiruokaravintoloita: Freegan Pony Pariisissa (väliaikaisesti suljettu), Instock Amsterdamissa ja Rub&Stub Kööpenhaminassa. "Ravintoloiden raaka-aineet tulevat yleensä lahjoituksina supermarketeilta, leipomoilta ja tuottajilta. Mukaan voi sattua vaikka kolhiintuneita paprikoita tai edellisenä päivänä vanhaksi mennyttä leipää." (Mondo, 6–7/2016)
Helsingissäkin on hävikkiruokaravintola: entisen Lapinlahden sairaalan tiloissa toimiva Loop, jossa tarjoillaan arkisin lounasta ja viikonloppuisin brunssia.  Loopin kanssa tekee yhteistyötä noin kymmenkunta helsinkiläiskauppaa, ja se toimittaa noin 90% noutamastaan ruoasta hyväntekeväisyyteen ja auttaa työttömiä nuoria, maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä pääsemään kiinni työelämään. Loopin taustalla on From Waste to Taste -hanke, joka on saanut tukea Euroopan sosiaalirahastolta. – Minä kokeilin viikonlopun vegaanista brunssia! Suosittelen! Muista varata eukäteen!

Love (food, don't waste it), Katja K.

PS Also check out Waste & Feast, a lunch restaurant operating at the Matteuksenkirkko church in Helsinki that taps into the raw material chain of food waste restaurant Loop. Waste & Feast employs young people at risk of marginalization and aims at 60-70 percent of the lunch ingredients being surplus food. ⎮ Tsekkaa myös Itäkeskuksen Matteuksenkirkolla toimiva Waste & Feast -lounasravintola, joka käyttää yhteisiä raaka-ainekuljetuksia hävikkiruokaravintola Loopin kanssa. Se työllistää syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, ja sen tavoitteena on, että hävikkiruokalounaan raaka-aineista 60–70 prosenttia olisi ylijäämäruokaa.

Bottoms Up!

Photo ⎮ kuva: Sini Pennanen/ Sininen Kuva @ Löyly, Helsinki 

ENG It's the Independence Day of Finland, and I give a toast to my beloved motherland celebrating its 100th anniversary – and to my 5-year-old blog, researching the environmental impacts of making (and enjoying) beverages to the bottom. Cheers!

According to an environmental research, titled Environmental impacts of alcoholic beverages as distributed by the Nordic Alcohol Monopolies 2014, commissioned by the Nordic alcohol monopolies Alko, Systembolaget and Vinmonopolet, major environmental side effects result from the manufacture of beverage containers as well as cultivating beverage ingredients. In addition, the production of the actual beverages is energy-consuming and results in harmful emissions (Etiketti 1/2017).

"Staff mainly ride bicycles – remember the sympathetic bicycle image depicted on the side of some of the winemaker's bottles?

But every cloud has a silver lining. According to Club One magazine (2/2017), the megatrends of winemaking are organic farming and environmental friendliness. Among the industry pioneers is successful and award-winning winemaker Adolfo Hurtado of Chile's Cono Sur. On vineyards, organic farming means in particular avoiding harmful chemical substances. Natural methods are being invented against pests, among others larvae of the El burrito insect (Naupactus xanthographus) feeding on foliage that live in the soil and climb up the stem to do the damage. To prevent this, a ring 'spiced up' with garlic, disliked by the worms, is placed at the foot of the grape. And even if the worms managed to climb up next to the vines, the goats in the vineyard will happily munch on them. The magazine continues on the ways in which Cono Sur vineyards try to minimize the environmental burden:

• Staff mainly ride bicycles – remember the sympathetic bicycle image depicted on the side of some of the winemaker's bottles? In addition, alternatives to the use of fuels and electric energy in the vineyards are continually sought.
• Cono Sur's glass bottle manufacturer has developed an Eco Glass wine bottle that is 1/4 lighter than the previous bottles.
• The carbon footprint is offset by Cono Sur financing wind power, solar energy, or forestry projects for its environmental impact.

According to Swedish communications agency Food & Friends, food waste will be further reduced this year also in the production of beverages (Etiketti 1/2017). For example, excess bread or fruit can be used as a raw material in beer production. Paper decorations are left out of cocktails and the amount of ice is kept to a minimum. New spice flavors include fennel, pepper, and corn.

There's something we can do, too. Finnish Viini magazine (1/2017) prompts us to recycle leftover wine giving it a new lease of life on the plate rather than having it end up in the drain. Restaurants have traditionally transferred leftover wine bottles to the kitchen side, to be used in red wine sauce or risottos, among others. At Christmas time, barmen concoct their own mulled wine mixes, and in the summer, wines are seasoned with fresh fruit or juice.

Even at home, no wine left over from the weekend should be thrown away. Although the finest aromas of the wine might only be a memory, it's an excellent ingredient in food preparation. And yet, the white, red and sparkling wines can be kept open for at least three days without the slightest loss of taste. Some wines will last up to one week without losing their flavor. Even then, the wines are not ruined, although the flavor may change and the wine is more suitable for food and drink preparation.

According to the magazine, we could spice up a creamy vegetable soup such as pumpkin or artichoke soup with white wine, or make a more festive broth for fish soup as wine will enrich the taste of fish, seafood, mussels and veggies alike. Wine is a natural accompaniment for the vegetable broth in risottos – why not try red wine risotto? In desserts, too, wine is suitable for making jelly and stewed fruit. You could also try moistening a chocolate cake with a syrup seasoned with port or pour some red wine in the chocolate cake mixture and flavor it with cinnamon.

FIN Minä nostan tänään itsenäisyyspäivänä maljan 100-vuotiaalle kotimaalleni – ja 5-vuotiaalle blogilleni – ja tutkin perinpohjin juomien valmistuksen (ja nauttimisen) ympäristökuormitusta. Kippis!

Pohjoismaisten alkoholimonopolien Alko, Systembolaget ja Vinmonopolet yhdessä teettämän ympäristötutkimuksen (Environmental impacts of alcoholic beverages as distributed by the Nordic Alcohol Monopolies 2014) mukaan suurimmat ympäristön haittavaikutukset syntyvät juomapakkausten valmistuksesta ja juomien raaka-aineiden viljelystä. Myös juomien valmistus kuluttaa runsaasti energiaa ja tuottaa haitallisia päästöjä (Etiketti 1/2017).

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Club One -asiakaslehden mukaan (2/2017) ”viininvalmistuksen megatrendejä ovat luonnonmukainen viljely ja ympäristöystävällisyys. Alan pioneereja on chileläisen Cono Sur -viinitalon menestyvä ja moneen kertaan palkittu viinintekijä Adolfo Hurtado. Viinitarhalla luonnonmukainen viljely merkitsee erityisesti kemiallisten myrkkyjen välttämistä. 'Tuholaisia vastaan pyritään keksimään luonnollisia menetelmiä. Köynnöksiä syövä burrito-hyönteisen toukka elää mullassa ja nousee sieltä rankaa pitkin tekemään tuhojaan. Tätä estämään köynnöksen tyveen asetetaan rengas, joka "maustetaan" vaikkapa valkosipulilla, jota mato inhoaa. Jos madot nousevat mullasta ylös köynnöksen vierestä, viinitarhassa päivystävät hanhet napsivat ne suuhunsa.'” Lehti jatkaa, että ympäristökuormaa pyritään Cono Surin tarhoilla minimoimaan monin tavoin:

• Henkilökunta liikkuu pääosin polkupyörillä. Niinpä muutamien pullojen etiketeissä nähdäänkin sympaattinen polkupyörän kuva. Polttoaineiden ja sähköenergian käytössä viinitarhoilla haetaan jatkuvasti vaihtoehtoja.
• Cono Surin lasipullojen valmistaja on kehittänyt Eco Glass -viinipullon, joka on 1/4 kevyempi kuin aikaisemmat pullot.
• Hiilijalanjälkeä kompensoidaan siten, että Cono Sur kustantaa aiheuttamansa ympäristökuormituksen edestä tuulivoimala-, aurinkoenergia- tai metsänistustushankkeita.

Ruotsalaisen viestintätoimisto Food & Friendsin mukaan ruokahävikkiä vähennetään lisäksi tänä vuonna myös juomien valmistuksessa, uutisoi edelleen Etiketti (1/2017). Esimerkiksi oluissa voidaan raaka-aineena käyttää ylijäänyttä leipää tai hedelmiä. Paperikoristeet jätetään pois drinkeistä ja jään määrä pidetään minimissä. Uusia juomien mausteita ovat muun muassa fenkoli, paprika ja maissi. – Voimme itsekin tehdä jotakin: Viini-lehti (1/2017) kehottaa "ottamaan pohjat!":

Nyt laitetaan viinin jämät kiertoon. Kattilan kautta käynyt viini saa uuden elämän lautasella… ylijäämäviinienkään ei tarvitse päätyä viemäriin. Ravintoloissa on perinteisesti annettu viinipullojen pohjat keittiön puolelle esimerkiksi punaviinikastikkeen tai risoton raaka-aineeksi. Jouluaikaan baarimestarit keittelevät omia glögisekoituksiaan. Kesällä viinijämät maustuvat raikkaaksi sangriaksi hedelmien tai mehun kanssa.
Kotioloissakaan ei viikonlopulta jääneitä viinejä kannata heittää arkena pois. Vaikka viinin hienoimmat aromit olisivatkin enää muisto, kelpaa viini erinomaisesti ruoanvalmistuksen raaka-aineeksi… Valko-, puna- ja kuohuviinit säilyvät avattuina viileässä vähintään kolme vuorokautta maun juurikaan kärsimättä. Jotkut viinit säilyvät jopa viikon menettämättä aromeitaan. Pilalla viinit eivät ole tämänkään jälkeen, maku saattaa muuttua ja viini sopii paremmin drinkkien ja ruokien raaka-aineeksi.

Lehden mukaan voisimme siis maustaa kermainen kasvissosekeiton, esimerkiksi kurpitsa- tai maa-artisokkakeiton tilkalla valkoviiniä tai tehdä kalakeiton liemestä juhlavammman viinillä: kalaliemet ja liemessä kiehuvat kalat, äyriäiset, simpukat ja kasvikset saavat lisämakua viinistä. Luonnollisesti viini sopii myös risoton pohjaan – kokeile punaviinirisottoa. "Jälkiruoissakin viini sopii hyytelöiden, kiilteiden ja haudutettujen hedelmien valmistukseen. Lisäksi voi kokeilla kostuttaa suklaakakun portviinillä maustetulla sokeriliemellä tai lorauttaa suklaakakkutaikinaan punaviiniä ja maustaa taikinan kanelilla."

Love wine – Fairtrade wine, Katja K. 

Love Food, Don't Waste It

Photo ⎮ kuva:   Sini Pennanen (Sininen Kuva) 

ENG It's Food Waste Week in Finland! According to Natural Resources Institute Finland, the eatable food loss of the Finnish food chain amounts to 400–500 million kilos per year, that is, roughly 15% of the consumed food! Let's stop this!

The greenhouse gas emissions resulting from food loss correspond to the annual carbon dioxide emissions of up to 400,000 passenger cars, an unnecessary burden on the environment and economy. Most of the food loss is generated by households (about 30% of the total loss), but also the share of trade, catering and industry is significant. – I made a list of posts in which I've dealt with leftovers below, and in the top picture there's ice cream and rhubarb compote that we enjoyed a couple of years ago in Lappeenranta, as chef Ulla Liukkonen prepared us a summer dinner based on leftovers. Thank you Ulla and Linnoituksen Krouvi!

FIN Käynnissä on hävikkiviikko! Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaisen ruokaketjun syömäkelpoinen ruokahävikki on 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa, eli karkeasti noin 15% kulutetusta ruoasta. Tehdään tästä loppu!
Ruokaketjusta aiheutuvan hävikin kasvihuonepäästöt vastaavat jopa 400 000 henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä, ja ruokahävikki kuormittaa ympäristöä ja taloutta turhaan, ovathan ruoan tuotannon ympäristövaikutukset syntyneet turhaan. Ruokahävikkiä syntyy määrällisesti eniten kotitalouksissa (noin 30% koko ketjun hävikistä) mutta myös esimerkiksi kaupan, ravitsemisatoimialan ja teollisuuden osuus on merkittävä. – Minä keräsin alle joitakin blogijuttujani, joissa olen käsitellyt ruoantähteitä, ja yläkuvassa on jäätelöä ja kesän ensimmäistä raparperihilloketta pari vuotta sitten Lappeenrannassa nauttimastamme, tähteistä valmistetusta kesäillallisesta. Kiitos Linnoituksen Krouvi ja keittiömestari Ulla Liukkonen!

Leftovers on Recyclie:

3 Girls, 3 Days and the Green, Green Lappeenranta
Cookbook Harvest
On A Shoestring's The Thing! (All Green)
Taste(d) The Waste
Yesterday's Mash

Love food, don't waste it, Katja K. 

Cookbook Harvest

Photo ⎮ kuva: Ilola (Porvoo), Katja K.

ENG I just love the taste and colors of autumn! For the past two months, I've spent every single weekend with my sisters' families enjoying sweet company, and meals – and leafing through harvest-time cookbooks! (1) Mushrooms & a cookbook – take a peek here!

FIN Rakastan syksyä, sen makuja ja värejä! Kahden viimeisen kuukauden ajan olen viettänyt jok'ikisen viikonlopun sisarieni perheiden kanssa nauttien suloisesta seurasta ja aterioista – ja sadonkorjuuaikaan sopivista keittokirjoista! (1) Sieniä & keittokirja – kurkista tänne!

(2) Satu Koivisto: Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin (in Finnish, Otava, 2014). The ending of the book's title, naatti or 'top', refers not only to the green parts of the roots, but enjoying life to the fullest ('naattia') in the Savonia region of Finland. You cannot help liking this author's cheerful attitude to life – and against food wastage, as she, among others, serves the remains of a fish soup as an appetizer! Koivisto tells us that already as a little girl she picked up the skill of mastering the stoves from her mother. "If you're baking a lasagna in the oven, it's convenient to simultaneously roast carrots for the next day's Country-style salad or sunflower seeds to top off your morning yogurt." Among the recipes in the book, there's also a piece of Italy and cucina povera: arancini, in which you can hide the leftovers of a (lemon) risotto, and panzanella, Tuscan bread salad that does not shy away from the dryest morsel of bread. And rather than with cucumber, the Greek tsatziki can be conjured with a zucchini that you've forgotten in the refrigerator instead. The most delicious recipes, I think, are the recipes with greens and beetroot: pesto with carrot greens, or pasta with beetroot greens, and my sister's favorite (I found the book in Salla sister's fabulous cookbook shelf): Beetroot and feta paste that you can use to top off a sandwich, or a plate of pasta, or baked fish fillets! (The author admits to having stolen the idea from Australia.) For the paste, blend together 3 cooked beets (about 350 g) cut into pieces; 1 finely chopped large garlic clove; 1 dl sunflower seeds; 1 1/2 dl canola oil; roughly 70 g feta cheese; 1/2 a lemon's juice; black pepper; and salt to taste. ⎮ Tämän kirjan kirjoittajan elämäniloiseen asenteeseen ei voi olla tykästymättä: Kalakeiton lopussa voikin nähdä alkukeiton, ja kirjan nimen loppu, naatti, viittaa paitsi juuresten vihreisiin osiin, myös nauttimiseen savolaisittain. Koivisto kertoo, kuinka hänen äitinsä on uunin tehokäytön mestari, taito, jonka hän itse on omaksunut jo lapsena. "Jos uunissa paistuu lasagne, samalla paahtaa kätevästi porkkanoita seuraavan päivän maalaissalaattiin tai auringonkukansiemeniä aamujogurtin päälle." Kirjan reseptien joukosta löytyy myös pala Italiaa ja cucina poveraa: arancinit, joihin voi piilottaa (sitruuna)risoton jämät, ja panzanella, toscanalainen leipäsalaatti, joka ei kavahda kuivaakaan leivänkannikkaa. Ja kreikkalaisen tsatsikin voi tehdä jääkaappiin unohtuneesta kesäkurpitsasta kurkun sijaan. Herkullisinta kirjassa ovat minusta nimenomaan naatit ja punajuurireseptit: pestoa porkkanan tai pastaa punajuuren naateista, tai siskoni suosikki (löysin kirjan Salla-siskoni upeasta keittokirjahyllystä), punajuuri-fetatahna, jota voi syödä leivän päällä tai pastakastikkeena tai jolla voi kuorruttaa vaikka uunissa kypsennettäviä kalafileitä. (Idean ruokakirjailija on kuulemma varastanut Australiasta.) Hienonna tahnaa varten sauvasekoittimella tasaiseksi 3 kypsää punajuurta (noin 350 g) paloiteltuna, 1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna, 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 1/2 dl rypsiöljyä, noin 70 g fetajuustoa ("ei ole niin justiinsa"), 1/2 sitruunan mehu, mustapippuria ja suolaa maun mukaan.

(3) Anna Gidgård & Cecilia Davidsson: Yogamat (Swedish original, Schildts & Söderströms). I just love how these yoga-practicing authors top salads with an addictive-sounding seed sprinkle and morning porridges with a blueberry seasoning that you can prepare in advance and preserve in jars on your kitchen counter. So far I've been inspired by the coleslaw-type of raw cabbage salad recipes, and I'd still go for both the sweet potato tortilla and quinoa-based health meal that's said to stay fresh for long, which makes it perfect for your lunch box. And lentil soup! I thought I had already tried all possible lentil soup recipes (take a look at my usual recipe here), and then, on an autumnal weekend at the cottage, I discovered a whole new kind of lentil soup with herbs in this cookbook (below), and my sister Essi also immediately took a liking to the soup. So, here you go: lentil soup with plenty of vegetables that's "even more lovely when garnished with sheep or goat cheese, coarsely grated Parmesan cheese, sprouts, eggs, sour bread croûtons, nuts, seeds, leafy vegetables, olives or capers."

Lentil soup

4 servings

2 garlic cloves

1 piece of ginger

1 yellow onion

1 sweet potato or carrot

1 yellow bell pepper

1 fennel

1 tomato

2 tbsps coconut oil

8 dl water

2 dl red lentils

1 tsp dried thyme

1 tsp dried rosemary

1 tsp dried sage

1 tbsp vegetable broth powder

2 tbsps apple cider vinegar

1 tsp sambal oelek

sea salt flakes and pepper

your choice of garnishes

1. Peel and chop the garlic and ginger. Peel the onion and sweet potato and cut into fair-sized pieces. Chop the pepper and fennel coarsely. Chop the tomato.

2. Heat coconut oil in a pan and sauté the onion, garlic and ginger. Lower the temperature to medium-high and add the remaining vegetables. Mix thoroughly.

3. Add water, lentils, herbs, soup base, vinegar and sambal oelek. Bring to a boil and allow to boil for 15 minutes. Season with salt and pepper. Serve the soup with condiments and sour bread. – I allowed the soup to simmer for longer, occasionally stirring, and served it with crumbled feta cheese and sunflower seeds. ⎮ Minä pidän siitä, kuinka nämä joogaavat keittokirjailijat tuunaavat salaattia koukuttavasti siemenströsselillä ja aamupuuroa mustikkamausteella, jotka voi sekoittaa valmiiksi purkkeihin odottamaan. Olen valmistanut kirjan inspiroimana erilaisia coleslaw-tyyppisiä raakakaalisalaatteja ja haluaisin vielä maistaa ainakin bataattitortillaa ja kvinoapohjaista terveysateriaa, josta sanotaan, että se sopii evääksi töihin, koska se pysyy raikkaana pitkään. Ja linssikeittoa! Luulin jo kokeilleeni kaiken maailman linssikeittoja (kurkista vakioreseptiäni täältä) ja sitten, eräänä syksyisenä mökkiviikonloppuna tästä keittokirjasta löytyi aivan uudenlainen yrttinen linssiohje (alla), johon Essi-siskonikin tykästyi heti. Tässä siis linssikeitto, "jossa on rutkasti vihanneksia ja jonka mausta tulee entistä ihanampi, jos keiton viimeistelee lampaan- tai vuohenjuustolla, karkeaksi raastetulla parmesaanilla, iduilla, munilla, hapanleipäkrutongeilla, pähkinöillä, siemenillä, lehtivihanneksilla, oliiveilla tai kapriksilla."

Linssikeitto

4 annosta

2 valkosipulinkynttä

1 pala inkivääriä

1 keltasipuli

1 bataatti tai porkkana

1 keltainen paprika

1 fenkoli

1 tomaatti

2 rkl kookosöljyä

8 dl vettä

2 dl punaisia linssejä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

1 tl kuivattua salviaa

1 rkl kasvisliemijauhetta

2 rkl omenasiiderietikkaa

1 tl sambal oelekia

merisuolahiutaleita ja pippuria

haluamiasi lisukkeita

1. Kuori ja silppua valkosipulit ja inkivääri. Kuori sipuli ja bataatti ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi. Silppua paprika ja fenkoli karkeaksi. Pilko tomaatti.

2. Kuumenna kookosöljy pannulla. Kuullota sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Laske levyn lämpötila keskilämmölle ja lisää loput vihannekset. Sekoita kunnolla.

3. Lisää joukkoon vesi, linssit, yrtit, liemijauhe, omenasiiderietikka ja sambal oelek. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna sen kiehua 15 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa linssikeitto lisukkeiden ja hapanleivän kera. – Minä hauduttelin ja hämmentelin soppaa pidempään ja tarjosin sen murennetun fetajuuston ja auringonkukansiementen kera.

XXX, Katja K.

Soup, Tea & Turmeric

Photos ⎮ kuvat: Sini Pennanen (Sininen Kuva)

ENG It's bucketing down, and I like to think back to last Sunday in the Sipoo time zone. Busy working on photographer Sini's portfolio, we had the lovely idea of setting the dinner table out on the terrace, and the grannies' old table and chairs were hauled out from the shed and dusted...

FIN Sataa saavista kaatamalla, ja muistelen mielelläni viime sunnuntaita Sipoon aikavyöhykkeellä. Työn touhussa Sinin portfolion parissa saimme suloisen idean kattaa illallispöytä terassille, ja isovanhempien vanha pöytä ja tuolit raijattiin varastosta ja pyyhittiin pölyistä...

I, too, suddenly found myself in the picture (in my fleamarket-found jeans and jacket) while we were setting the table and talking about how food could be served outside on almost every summer night, choosing a different tablecloth and plates every time. I'm still into the idea of "user-ownership" that Pertti Pänkäläinen wrote about in Vihreä lanka (1 February, 2013) a couple of years back. "You own what you use. The more you're using something like a commodity, a device, or goods... the more you own it. If you have a pair of skis that you take out once a winter, you own them less than if you'd go skiing fifteen times. If your summer cottage door squeaks three times a summer, you own a fraction of what you would if you lived at the cottage all summer." (The translation from Finnish is my own.) I've already quoted Pänkäläinen before, if you want to continue reading. The hand-woven rag rug, especially loved the family's dogs, is secondhand – and actually made by my dear Granma Ester's, to whom I've dedicated the blog, late sister Maija, in Joutsa, Finland.

"You own what you use. The more you're using something... the more you own it. If you have a pair of skis that you take out once a winter, you own them less than if you'd go skiing fifteen times. If your summer cottage door squeaks three times a summer, you own a fraction of what you would if you lived at the cottage all summer.

Minäkin löysin itseni yhtäkkiä kuvasta (kirpparilta löytyneissä farkuissa ja pusakassani) pöytää kattaessamme, kun puhelimme siitä kuinka ruoan voisi kesäisin kattaa ulos melkein joka ilta ja kuinka joka kerta voisi valita vähän erilaisia astioita ja pöytäliinan. Innostun edelleen "käyttävän omistamisen" ajatuksesta, josta Pertti Pänkäläinen kirjoitti muutamia vuosia sitten mielipiteensä Vihreässä Langassa (1.2.2013): "Sinä omistat sen, mitä sinä käytät. Mitä enemmän jotain hyödykettä, laitetta tai tavaraa käytät... sitä enemmän sitä omistat. Jos sinulla on sukset, joilla hiihdät kerran talvessa, omistat niitä vähemmän kuin jos hiihtäisit niillä viisitoista kertaa. Jos kesämökin ovi narahtaa kolme kertaa kesässä, on omistuksesi murto-osa siitä, mitä se olisi, jos asuisit mokillä koko kesän." Lainasin Pänkäläistä jo aiemmin, jos haluat lukea lisää. Käsinkudottu matto, jota perheen koirat erityisesti rakastavat, on alun perin Joutsan Niemistenkylästä, eli Pussinpohjasta, jossa sen on valmistanut rakkaan Ester-mummoni (jolle olen blogini omistanut) edesmennyt Maija-sisko.

We had a huge salad that was conjured up of everything we found in the fridge: a variety of salads (some of which was a bit leathery and we quickly refreshed it in ice-cold water), avocado, carrots, celery stalks, tomato, as well as feta and mozzarella cheese. There was enough salad to go around, and some was left over and put in lunch boxes for the next day, which made me very happy as I knew I would be commuting several miles on my bike. ⎮ Söimme salaattia, joka oli taiottu kokoon kaikesta, mitä jääkaapista löysimme: erilaisia salaatteja (joista osa oli päässyt nuupahtamaan, ja virkistimme niitä hetken jääkylmässä vedessä), avokadoa, porkkanaa, sellerinvarsia, tomaattia ja sekä feta- että mozzarellajuustoa. Valtavasta salaatista riitti seuraavan päivän lounasrasioihinkin, mistä itse olin oikein iloinen, kun tiesin että pyörällä ajettuja työmatkakilometrejä kertyisi reilusti.

On the menu there was also Sini's husband Jarkko's fish soup that on this occasion was prepared with pike and perch the couple's son Pyry had caught fishing on his first week of summer vacation. The evening tea we packed to go, and off we went to the horse corral with the family's American Bulldogs Tofu and Ponkes. In the paddock we were greeted by the newest member of the family, white half-blood gelding Perfect Boy. ⎮ Ruokalistalla oli lisäksi Sinin aviomiehen Jarkon kalasoppaa, joka oli tällä kertaa keitetty Pyry-pojan ensimmäisellä kesälomaviikolla kalastamasta ahvenesta ja hauesta. Iltateen pakkasimme mukaamme hevosaitaukseen, jonne suuntasimme perheen amerikanbulldoggien Tofun ja Ponkesin kanssa. Perillä meitä odotti perheen uusin jäsen, valkoinen puoliveriruuna Perfect Boy. 

Seated next to the fence, watching the horses, we had beautiful yellow turmeric tea in a happy go lucky pair of cups: one cup bought by Sini, the other one found at the flea market by me... (The spoons, Aarikka.) – I'm amazed that turmeric is known to have more that 600 health benefits! In traditional Chinese medicine, turmeric has been used in the treatment of depression for centuries, and recent studies conducted at the University of California have found that curcumin, the active ingredient in turmeric, can reduce the instances of Alzheimer’s disease. This is why a study of elderly people in Indian villages found that they had the lowest instances of Alzheimer’s in the world. Turmeric has many anti-inflammatory properties that help in treating various health problems like osteoarthritis, rheumatoid arthritis and ulcerative colitis, also reducing inflammation caused by wounds, acne and other skin conditions.  It can also help people with cancer, multiple sclerosis, and high cholesterol, among others, while diabetic patients and those with viral infections can also benefit from turmeric.

"In traditional Chinese medicine, turmeric has been used in the treatment of depression for centuries, and recent studies conducted at the University of California have found that curcumin, the active ingredient in turmeric, can reduce the instances of Alzheimer’s disease.

Aitauksen vierellä istuen, hevosia katsellen, me nautimme kauniinkeltaista kurkumateetä huolettomasta kupeista, joista toisen on aikanaan ostanut Sini ja toisen löysin minä kirpputorilta... (Lusikat: Aarikka.) – Olen hämmästynyt lukiessani, että kurkumalla tiedetään olevan yli 600 terveyshyötyä! Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kurkumaa on käytetty masennuksen hoitoon jo vuosisatoja, ja viimeaikaiset Kalifornian yliopistossa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että kurkuman aktiivinen ainesosa kurkumiini voi vähentää todennäköisyyttä sairastua alzheimerin tautiin. Tutkittaessa vanhuksia Intian kylissä onkin havaittu, että niissä esiintyy vähiten alzheimeria maailmassa. Kurkumalla on lukuisia tulehduksia vähentäviä ominaisuuksia, jotka auttavat hoidettaessa mm. nivelrikkoa, nivelreumaa ja haavaista koliittia, ja se voi lievittää haavojen, aknen ja muiden iho-oireiden aiheuttamia tulehduksia. Kurkuma voi myös tuoda avun ihmisille, joilla on syöpä, multippeliskleroosi tai korkeat kolesteroliarvot, samoin diabeetikot ja virusinfektioista kärsivät voivat hyötyä kurkumasta. 

XXX, Katja K.

3 Girls, 3 Days and the Green, Green Lappeenranta

Photos ⎮ kuvat: Sini Pennanen/ Sininen Kuva #lappeenranta

ENG This Lappeenranta-institution, juicy steamed meat pie Vety (literally 'hydrogen'), filled with egg and ham and cucumber salad or garlic mayonnaise to taste, is difficult to resist, but us three girls saw a lot more than the local pie stands on our May trip to South Karelia.

We stayed at Nordic Ecolabelled Scandic Patria, stone's throw from the harbor, had dinner at Linnoituksen Krouvi restaurant located in the heart of Lappeenranta Fortress, dinner prepared with local ingredients – and food otherwise destined to the compost, and mapped out shops and small restaurants, all within walking distance. And, to top off our weekend getaway, we took a canal cruise on the Lake Saimaa! 

FIN Tälle lappeenrantalaiselle instituutiolle, mehumaijassa meheväksi höyrytetylle Vetylle on vaikea sanoa ei, mutta me ehdimme toukokuussa tyttöporukalla torinkulman lisäksi paljon muutakin: yövyimme Joutsenmerkityssä Scandic Patriassa kivenheiton päässä satamasta ja Saimaan aalloista, söimme Linnoituksen Krouvissa lähiruoasta – ja elintarvikkeista, joiden kohtalona olisi muutoin ollut komposti – valmistettua illallista ja kartoitimme muutenkin kävelyetäisyydellä sijaitsevia kauppoja ja kuppiloita. Pitkän viikonlopun kruunasi kanavaristeily!

Green fueling  When cousins Sini and Heidi and I headed to Lappeenranta, a little over 200 km from the metropolitan Helsinki area, car pooling was our choice, and we powered ourselves with green drinks – something for everyone: Inner Light's Super Greens, Renée Voltaire's Green Detox and Synergy's PhytoLife. (Upcycled retro dress: Mirka Pukine)  ⎮ Serkukset Sini ja Heidi ja minä suuntasimme kimppakyydillä reilun 200 km päässä pääkaupunkiseudulta sijaitsevaan Lappeenrantaan, ja saimme itse virtaa viherjuomista – jokaiselle jotakin: Inner Lightin Super Greens, Renée Voltairen Green Detox ja Synergyn PhytoLife. (Retrokankaista valmistettu mekko: Mirka Pukine) 

Sini's weekend bag – Individually packed Synergy e9 and ProArgi 9+ drink mixes; upcycled Mirka Pukine dress; pendant Sini's son Pyry made at the day-care center; Joe Vitale's Life's Missing Instruction Manual translated in Finnish (Taivaankaari); some bubbly; and an upcycled vanity case by Globe Hope.

Ecological body language At the hotel (where also Sini's sister Jutta dropped by) we were thrilled to find out that as early as 1994, the Scandic hotels took a step towards a better environment by discontinuing the use of disposable soap and shampoo packages at all hotels – and did you know that it was also the first chain to communicate its customers that they could contribute to lower water and energy consumption by using towels more than once? It's easy: when you hang your towel up, the personnel will know that you are still using it. ⎮ Hotellissa (jonne myös Sinin sisko Jutta tuli tapaamaan meitä) kuulimme mieliksemme, että Scandic otti jo 1994 ensi askeleet kohti puhtaampaa ympäristöä lopettamalla kertakäyttöisten saippua- ja shampoopakkausten käytön kaikissa hotelleissa – ja tiesitkö, että se oli myös ensimmäinen hotelliketju, joka kertoi asiakkailleen, että käyttämällä pyyhkeitä useammin kuin kerran voi auttaa vähentämään veden ja energian kulutusta? Se käy helposti: kun ripustat pyyhkeen naulaan, henkilökunta tietää, että käytät sitä uudelleen.

Traveling chef pants See the gingham purse in the bottom right hand corner? Last fall, Silja Symphony's staff discovered a couple of boxes of unused chef's pants in the ship undergoing renovation. As most of the obsolete trousers were large, up to size 64, the amount of fabric was huge. Delivered to Globe Hope, the fabric was turned into stylish purses, just like Silja Serenade's Commodore cabin curtains in the past. *) ⎮ Näetkö pepitaruutuisen kukkaron oikeassa alakulmassa? Silja Symphonyn henkilökunta löysi viime syksynä laivan uudistamisen yhteydessä pari laatikollista käyttämättömiä kokin housuja. Suuri osa vanhanmallisista housuista oli suurta kokoa, jopa kokoa 64, joten kankaan määrä oli valtava. Kankaat toimitettiin Globe Hopelle, jossa niistä tehtiin tyylikkäitä nipsupussukoita samalla tavoin kuin aiemmin Silja Serenaden Commodore-hyttien verhoista. *)

*) Also in Katja's weekend bag: Mirka Pukine dress, partially realized with husband Angelo's old jeans; handmade Italian glasses by Piero Massaro; Easter egg Barbapapas turned into earrings by Funky Homo sapiens – that I wrote about here; second hand pink sash; Renée Voltaire's Raw Cocoa Powder; Japanese organizational consultant Marie Kondo's best-selling guide to decluttering your home, The Life-changing Magic of Tidying Up (Crown Publishing, and Bazar in Finnish), the only book on cleaning that you want to take on a summer vacation; and Makiash nail polish and nail polish remover – products that are said to be tested on models, not animals.

All-in-one night You get a good night's sleep (you can tell by looking at the covers, right?) in a Nordic Ecolabelled hotel that you know is using less resources and is using them more efficiently, where waste is pre-sorted and packaging reduced in order to minimize the generation of waste. In fact, the principle of reducing and replacing applies to every area: energy and water use, procurement of consumables, cleaning chemicals and food, as well as interior design and logistics. Even the laundry company washing the sheets has to meet strict environmental criteria! ⎮ Joutsenmerkityssä hotellissa saa hyvät yöunet (senhän näkee jo aamuisesta peittovuorestakin) tietäessään, että sitä pyöritetään eko- ja energiatehokkaasti, jätteiden määrää vähennetään ja lajittelu on monipuolista. Periaate "vähennä ja korvaa" pätee kaikkialla: energian ja veden käytössä, kulutustarvikkeiden, siivouskemikaalien ja elintarvikkeiden hankinnassa, sekä sisustuksen ja kuljetuksien suunnittelussa. Jopa lakanoiden pesusta vastaavan yrityksen tulee täyttää tiukat ympäristökriteerit. – Lue jäjempänä lisää hotellinjohtaja Tomi Saarelaisen haastattelusta (vain suomeksi).

Whimsical walls  There's a fun art and book store just around the corner from the hotel, and when we asked about the broom next to the door, artist Heli Pukki, the creator of Ideri, replied "I'll sometimes fly my broomstick to work"! ⎮ Kivenheiton päässä hotellista on kiva taide- ja kirjakauppa, ja kun me kysyimme ovenpielen luudasta, Ideri-kaupan sydän ja sielu,  taiteilija Heli Pukki tokaisi: "Tulen toisinaan luudalla töihin!" 

Cruise – and dinner – time! M/S Camilla is the blue and white boat in the picture.

It's a seal! During the canal cruise on Lake Saimaa, I remember the children’s non-fiction book of the most endangered seal in the world, Saimaa ringed seal, I saw in the downtown bookstore. ⎮ Saimaan kanavaristeilyllä mieleen muistuu keskustan kirjakaupassa näkemäni lasten tietokirja maailman uhanalaisimmasta hylkeestä, saimaannorpasta.

Lake Saimaa archipelago, as seen from the ship.

Shopping at the Lappeenranta Fortress stores: Linnoituksen puodit.

Bright and colorful Tyyki store is best located in the Majurskan talo house: right next to an old wood-burning stove.

At Tyyki, even the cash register is old. 

Floral details at Cafe' Majurska.

Heroes, theme of the annual Lappeenranta sand castles (Lappeenrannan Hiekkalinna), just outside the Fortress. 

Lappeenranta Fortress links

Elävä linnoitus ⎮ Living Fortress

Kehruuhuone kulttuuri- ja tapahtumakeskus ⎮ Kehruuhuone Cultural and Event center

Avojaloin. 10 elämää Karjalan Kannaksella -näyttely Etelä-Karjalan museossa ja Etelä-Karjalan taidemuseossa 26.4.2015–10.1.2016 ⎮ Barefoot, an exhibition at the South Karelia and South Karelia Art Museums from 26 April 2015 to 10 January 2016


”Tyhjästä on hyvä nyhjästä” (In Finnish)

Viimeisenä Lappeenrannan-iltana nautimme tähteistä valmistettua kesäillallista Sinin ja Heidin serkkuporukan kanssa historiallisessa Linnoituksen Krouvissa, keittiömestari Ulla Liukkosen vieraana. 

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä rakennus on toiminut monenlaisessa käytössä, muiden muassa synnytyssairaalana ja taiteilijoiden talona. Ravintolana rakennus on ollut kymmenen vuotta, ja Ulla sen keittiömestarina neljä vuotta. Paikka on aivan rempseän Ullan näköinen: ravintola, jossa hääpari saa halutessaan kakun sijaan vaikkapa aleksanterinleivoksia – tai hautajaisissa koira samanlaisen aterian kuin muu juhlaväki, Ullan lämpimässä keittiössä tarjoiltuna...

Herkkuja rippeistä

Ulla on niin lähiruoan kuin ruoantähteiden puolestapuhuja: keittiömestarilta on tänä vuonna ilmestynyt Kariston kustantamana sekä Ajatusta arkiruokaan. Herkkuja rippeistä että Karjalainen keittiö. Uusia tuulia perinneruokiin, jotka on molemmat laadittu yhdessä Helena Lylyharjun ja Kari Martialan kanssa. Aiemmin on ilmestynyt omakustanne Ullan eväät (2009).

Katselemme Ullan kanssa karjalaiskeittokirjan – josta on juuri otettu toinen painos –  kuvaa, jossa seitsenlapsisen perheen nuorimmainen taluttaa 8-vuotiaana tyttönä lehmiä Taipalsaarella: "Täältä se lähiruoka on lähtöisin… Äiti laittoi maukasta kotiruokaa ja sanoi, että 'tyhjästä on hyvä nyhjästä'."

Ullalle äidin keitoksista jäivät parhaiten mieleen leivonnaiset: äiti teki karjalanpiirakoita ja lepuskaa tai rieskaa, ja Ulla on äitinsä jalanjäjissä alkanut valmistaa rieskaa myös Linnoituksen Krouvissa. Lisäksi Ullalle ovat painuneet mieleen karjalanpaisti, joka oli pyhäruokaa, ja arkiruoista lihapullat. ”Pullat menivät kaupaksi niin, että kun selkänsä käänsi, vati oli tyhjä", Ulla nauraa.

Rieskoista rinkeleihin

Ulla kertoo, että Lappeenrannan voimallisen piirakkakulttuurin tuotteita ovat mieluiten ohrasta valmistetut karjalanpiirakat ja potaattipiirakka, joka on kuin karjalanpiirakka mutta pyöreä. Se on Ullan mukaan maukkaimmillaan kylmäsavulohen ja tillimajoneesin kera tarjoiltuna. Muita lappeenrantalaisleivonnaisia ovat käsin "höpsotetty" rieska ja viipurinrinkilät, ”kun ollaan niin lähellä rajaa”. Samoin alueella on tapana viedä juuri synnyttäneelle äidille ”rotinat”. Se voi olla esimerkiksi rotinapiirakkaa, jossa on riisiä ja omenaa vehnäpohjalla.

Ulla kehottaa lisäksi Lappeenrannassa kävijöitä nauttimaan perinteisen vedyn, eli lihapiirakan, johon tulee kananmunaa, kinkkua, voita ja maun mukaan kurkkusalaattia ja valkosipulimajoneesia, tai atomin, jonka täytteenä on joko muna tai kinkku. Ulla tähdentää, että aidot atomit ja vedyt lämpenevät mehumaijan höyryssä, eivät suinkaan mikrossa!

Ullan kotona mitään ei heitetty roskiin, kaikki käytettiin, hyödynnettiin viimeisen päälle. Ravintolaolosuhteissa täytyy kuitenkin muistaa, etteivät ruoantähteet saa seistä huoneenlämmössä, mutta esimerkiksi hieman nahistuneista kesviksista voi mainiosti tehdä pastaa tai piirakkaa, ja perunamuhennoksesta lepuskoita. Muhennoksen joukkoon sekoitetaan vain vehnäjauhoja ja painellaan matalaksi. – Tänään Ulla tarjoilee meille lepuskoita ja savumuikkulevitettä, kasvispastaa kukka-, parsa- ja mustakaalista sekä jäätelöä ja kesän ensimmäistä raparperihilloketta.

"Ruoanlaitto on ihanaa. Se on ilo, se lähtee sydämestä." – Ulla Liukkonen, Linnoituksen Krouvi

Kiitos Ulla ja koko Linnoituksen Krouvin väki! (Minä Ullan kanssa kaverikuvassa, kirpparipaidassa ja ranteessani kierrätysvetoketjuista valmistettu Brigzone-koru)

”Ota niin paljon kuin haluat, mutta jätä niin vähän kuin mahdollista” (In Finnish)

Vielä ennen kotimatkaa tapaamme Lappeenrannan hotelli Patrian johtajan, pyöräilyä ja vuorikiipeilyä harrastavan Tomi Saarelaisen, jonka viimeistään sulavan jäävuoren näkeminen sai ajattelemaan ympäristöasioita. 

Saarelainen on sittemmin päässyt isosti puhumaan ympäristöasioista kouluille ja yhteistyökumppaneiden tilaisuuksiin, ja hän muistelee lempeästi, kuinka ympäristötarkastaja kävi hotellilla ensimmäisen kerran, Joutsenlippu nostettiin salkoon ja talon oma väki taputti.

Yksi yö hotellissa?

Yllätyn kuullessani, että tämän Joutsenmerkityn hotellin kilpailijat, edes uudet hotellit eivät ole järin aktiivisia ympäristöasioissa, mutta Saarelainen toteaa vain, ettei tule pohtia sitä minkä muut jättävät tekemättä vaan keskittyä siihen, mitä Scandicissa tehdään.

”Mitä merkitsee yksi yö hotellissa?” Saarelainen kysyy ja jatkaa: ”Merkityksellinen siitä tulee oikeastaan vasta kun se kerrotaan kahdeksalla miljoonalla. Sitten se jättää jäljen moneen paikkaan, ja meidän pitää pienentää tuota jälkeä niin paljon kuin mahdollista. On paljon pieniä käytännön asioita, joita me voimme tehdä – ja jotka meidän pitää tehdä", Saarelainen toteaa näyttäesään meille kuppia, jonka avulla säädetään hanojen virtausta.

Scandic on monessa asiassa hotellien edelläkävijä: "Minkä takia me emme kertoisi asiakkaalle, että pyyhettä ei tarvitse vaihtaa joka päivä", Saarelainen kysyy. Tästä keksinnöstä on sittemmin tullut alan käytäntö maailmanlaajuisesti. Muita Scandic-hotellien uudistuksia ovat aulan shoppi, josta saa ostaa niin hammastahnaa kuin tuliaisia, ja ainoana maailmassa online-checkout.

Ei rakettitiedettä

Scandicin vesipullot ovat yksi teoista, joilla ketju haluaa tehdä maailmasta paremman paikan. ”Aiemmin näinkin suuressa hotellissa, jossa on myös kokoustiloja, valtava määrä kuorma-autoja toi ja vei vesipulloja edestakaisin, mikä merkitsi luonnollisesti fossiilisten polttoaineiden kulutusta... Mikä voisi olla tyhmempää kuin roudata tyhjiä pulloja jonnekin, kun se ei ole tarpeellista?” Saarelaisen mukaan pulloja kuljetetaan edelleen, mutta huomattavasti vähemmän nyt kun oma vesi suodatetaan ja osittain hiilihapotetaan paikan päällä. Suodatinjärjestelmäinvestoinnin tavoitteena on, että vuonna 2025 päästöt olisivat nolla. Hauska yksityiskohta on, että pullot ovat kierrätyslasia ja niiden korkit kierrätysmuovia, ja niiden suunnittelusta on vastannut ruotsalainen olympiauimari Therese Alshammar.

Vaikka Saarelainen sanookin, ettei kyse ole rakettitieteestä, hänestä kuukausittaiset ympäristöraportit ovat mielenkiintoista seurattavaa: kuinka monta asiakasta hotellissa on ollut, kuinka paljon vettä on kulunut kuutioina ja kaukolämpöä megawatteina. Myös mm. yhteistyökumppanilta saadut seikkaperäiset tiedot jätekiloista raportoidaan, mukaan lukien biojätekilot, ja Joutsenmerkkiä haettaessa liitetään tiedot niin kopiopapereista kuin kaukosäätimen pattereista.

Herkkusuuta (minua) kiinnostaa tietysti myös ruoka: Scandic Patrian aamiaisella saa luomupuuroa ja lähileipomon luomuleipää! Pohjoismaisissa Scandic-hotelleissa tarjoillaan joka vuosi 1 000 tonnia luomuruokaa, ja jokainen Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa myyty kahvikupillinen on Reilun kaupan kahvia tai vastuullisesti tuotettua UTZ-serifioitua kahvia. Eikä hotellien ruokalistoilla ole yhtään jättikatkarapua... Saarelainen kertoo myös Scandicin aamiaissloganista ”Ota niin paljon kuin haluat, mutta jätä niin vähän kuin mahdollista”, jolla ei haluta paasata vaan herättää ajattelemaan ruokahävikkiä"!  – Kiitos Tomi, ja Scandic Patria!

PS  Monta kokemusta rikkaampana lähdemme porukalla paluumatkalle Sinin Saga-tyttären (yläkuvassa) kanssa, ja nautimme Sagan "Pikkumummon" porkkanasämpylöitä!



Pikkumummon porkkanasämpylät

5–6 dl valmista kaurapuuroa (veteen tehtynä)
5 dl lämmintä vettä
50 g tuorehiivaa (tai 1 pss kuivahiivaa, ensin pieneen vehnäjauhomäärään ja sitten 42-asteiseen nesteeseen sekoitettuna)
vehnäjauhoja, siten että taikina jää löysäksi (porkkana maistuu sitä mehukkaammin, mitä vähemmän lisäät jauhoja)
5–7 keskikokoista, mehukasta porkkanaa raastettuna
muutama ruokalusikallinen siirappia – maun mukaan (mutta ehdottomasti)!
ripaus suolaa, jos haluaa (ei pakollinen)

Sekoita valmis kaurapuuro lämpimään nesteeseen ja lisää joukkoon ensin hiiva ja porkkanaraaste, sitten siirappi yhdessä vehnäjauhojen kanssa, siten että taikina jää löysäksi.

Anna kohota 1/2–1 h ja lisää kohotusajan jälkeen vehnäjauhoja, siten että pystyt työstämään mielesi mukaiset sämpylät lusikalla tai kädellä pyöritellen (löysempää taikinaa on helpompi käsitellä lusikalla kuin käsin). Anna sämpylöiden kohota pellillä 20–30 minuuttia.  Paista kuin pullia 12–15 minuuttia, 225-asteisen uunin keskitasolla.

– Sämpylöistä tulee aina parempia, jos puuro on juuri keitetty, mutta sämpylöihin voi (Linnoituksen Ullan tapaan) piilottaa myös ylijääneen kaura- tai muun puuron! T. Pikkumummo

XXX, Katja K.

Now that's a rocking chair (Café Majurska)! – Like my bag? It's a genuine handmade leather piece, imported from Italy by my friend Marzia! (For more information, contact: marziangelini@gmail.com) In the bag, there's a copy of the first Fairtrade cookbook in Finnish, Reilun kaupan ruokaa ja elämää, Sini and I published in 2009!