3 Girls, 3 Days and the Green, Green Lappeenranta

Photos ⎮ kuvat: Sini Pennanen/ Sininen Kuva #lappeenranta

ENG This Lappeenranta-institution, juicy steamed meat pie Vety (literally 'hydrogen'), filled with egg and ham and cucumber salad or garlic mayonnaise to taste, is difficult to resist, but us three girls saw a lot more than the local pie stands on our May trip to South Karelia.

We stayed at Nordic Ecolabelled Scandic Patria, stone's throw from the harbor, had dinner at Linnoituksen Krouvi restaurant located in the heart of Lappeenranta Fortress, dinner prepared with local ingredients – and food otherwise destined to the compost, and mapped out shops and small restaurants, all within walking distance. And, to top off our weekend getaway, we took a canal cruise on the Lake Saimaa! 

FIN Tälle lappeenrantalaiselle instituutiolle, mehumaijassa meheväksi höyrytetylle Vetylle on vaikea sanoa ei, mutta me ehdimme toukokuussa tyttöporukalla torinkulman lisäksi paljon muutakin: yövyimme Joutsenmerkityssä Scandic Patriassa kivenheiton päässä satamasta ja Saimaan aalloista, söimme Linnoituksen Krouvissa lähiruoasta – ja elintarvikkeista, joiden kohtalona olisi muutoin ollut komposti – valmistettua illallista ja kartoitimme muutenkin kävelyetäisyydellä sijaitsevia kauppoja ja kuppiloita. Pitkän viikonlopun kruunasi kanavaristeily!

Green fueling  When cousins Sini and Heidi and I headed to Lappeenranta, a little over 200 km from the metropolitan Helsinki area, car pooling was our choice, and we powered ourselves with green drinks – something for everyone: Inner Light's Super Greens, Renée Voltaire's Green Detox and Synergy's PhytoLife. (Upcycled retro dress: Mirka Pukine)  ⎮ Serkukset Sini ja Heidi ja minä suuntasimme kimppakyydillä reilun 200 km päässä pääkaupunkiseudulta sijaitsevaan Lappeenrantaan, ja saimme itse virtaa viherjuomista – jokaiselle jotakin: Inner Lightin Super Greens, Renée Voltairen Green Detox ja Synergyn PhytoLife. (Retrokankaista valmistettu mekko: Mirka Pukine) 

Sini's weekend bag – Individually packed Synergy e9 and ProArgi 9+ drink mixes; upcycled Mirka Pukine dress; pendant Sini's son Pyry made at the day-care center; Joe Vitale's Life's Missing Instruction Manual translated in Finnish (Taivaankaari); some bubbly; and an upcycled vanity case by Globe Hope.

Ecological body language At the hotel (where also Sini's sister Jutta dropped by) we were thrilled to find out that as early as 1994, the Scandic hotels took a step towards a better environment by discontinuing the use of disposable soap and shampoo packages at all hotels – and did you know that it was also the first chain to communicate its customers that they could contribute to lower water and energy consumption by using towels more than once? It's easy: when you hang your towel up, the personnel will know that you are still using it. ⎮ Hotellissa (jonne myös Sinin sisko Jutta tuli tapaamaan meitä) kuulimme mieliksemme, että Scandic otti jo 1994 ensi askeleet kohti puhtaampaa ympäristöä lopettamalla kertakäyttöisten saippua- ja shampoopakkausten käytön kaikissa hotelleissa – ja tiesitkö, että se oli myös ensimmäinen hotelliketju, joka kertoi asiakkailleen, että käyttämällä pyyhkeitä useammin kuin kerran voi auttaa vähentämään veden ja energian kulutusta? Se käy helposti: kun ripustat pyyhkeen naulaan, henkilökunta tietää, että käytät sitä uudelleen.

Traveling chef pants See the gingham purse in the bottom right hand corner? Last fall, Silja Symphony's staff discovered a couple of boxes of unused chef's pants in the ship undergoing renovation. As most of the obsolete trousers were large, up to size 64, the amount of fabric was huge. Delivered to Globe Hope, the fabric was turned into stylish purses, just like Silja Serenade's Commodore cabin curtains in the past. *) ⎮ Näetkö pepitaruutuisen kukkaron oikeassa alakulmassa? Silja Symphonyn henkilökunta löysi viime syksynä laivan uudistamisen yhteydessä pari laatikollista käyttämättömiä kokin housuja. Suuri osa vanhanmallisista housuista oli suurta kokoa, jopa kokoa 64, joten kankaan määrä oli valtava. Kankaat toimitettiin Globe Hopelle, jossa niistä tehtiin tyylikkäitä nipsupussukoita samalla tavoin kuin aiemmin Silja Serenaden Commodore-hyttien verhoista. *)

*) Also in Katja's weekend bag: Mirka Pukine dress, partially realized with husband Angelo's old jeans; handmade Italian glasses by Piero Massaro; Easter egg Barbapapas turned into earrings by Funky Homo sapiens – that I wrote about here; second hand pink sash; Renée Voltaire's Raw Cocoa Powder; Japanese organizational consultant Marie Kondo's best-selling guide to decluttering your home, The Life-changing Magic of Tidying Up (Crown Publishing, and Bazar in Finnish), the only book on cleaning that you want to take on a summer vacation; and Makiash nail polish and nail polish remover – products that are said to be tested on models, not animals.

All-in-one night You get a good night's sleep (you can tell by looking at the covers, right?) in a Nordic Ecolabelled hotel that you know is using less resources and is using them more efficiently, where waste is pre-sorted and packaging reduced in order to minimize the generation of waste. In fact, the principle of reducing and replacing applies to every area: energy and water use, procurement of consumables, cleaning chemicals and food, as well as interior design and logistics. Even the laundry company washing the sheets has to meet strict environmental criteria! ⎮ Joutsenmerkityssä hotellissa saa hyvät yöunet (senhän näkee jo aamuisesta peittovuorestakin) tietäessään, että sitä pyöritetään eko- ja energiatehokkaasti, jätteiden määrää vähennetään ja lajittelu on monipuolista. Periaate "vähennä ja korvaa" pätee kaikkialla: energian ja veden käytössä, kulutustarvikkeiden, siivouskemikaalien ja elintarvikkeiden hankinnassa, sekä sisustuksen ja kuljetuksien suunnittelussa. Jopa lakanoiden pesusta vastaavan yrityksen tulee täyttää tiukat ympäristökriteerit. – Lue jäjempänä lisää hotellinjohtaja Tomi Saarelaisen haastattelusta (vain suomeksi).

Whimsical walls  There's a fun art and book store just around the corner from the hotel, and when we asked about the broom next to the door, artist Heli Pukki, the creator of Ideri, replied "I'll sometimes fly my broomstick to work"! ⎮ Kivenheiton päässä hotellista on kiva taide- ja kirjakauppa, ja kun me kysyimme ovenpielen luudasta, Ideri-kaupan sydän ja sielu,  taiteilija Heli Pukki tokaisi: "Tulen toisinaan luudalla töihin!" 

Cruise – and dinner – time! M/S Camilla is the blue and white boat in the picture.

It's a seal! During the canal cruise on Lake Saimaa, I remember the children’s non-fiction book of the most endangered seal in the world, Saimaa ringed seal, I saw in the downtown bookstore. ⎮ Saimaan kanavaristeilyllä mieleen muistuu keskustan kirjakaupassa näkemäni lasten tietokirja maailman uhanalaisimmasta hylkeestä, saimaannorpasta.

Lake Saimaa archipelago, as seen from the ship.

Shopping at the Lappeenranta Fortress stores: Linnoituksen puodit.

Bright and colorful Tyyki store is best located in the Majurskan talo house: right next to an old wood-burning stove.

At Tyyki, even the cash register is old. 

Floral details at Cafe' Majurska.

Heroes, theme of the annual Lappeenranta sand castles (Lappeenrannan Hiekkalinna), just outside the Fortress. 

Lappeenranta Fortress links

Elävä linnoitus ⎮ Living Fortress

Kehruuhuone kulttuuri- ja tapahtumakeskus ⎮ Kehruuhuone Cultural and Event center

Avojaloin. 10 elämää Karjalan Kannaksella -näyttely Etelä-Karjalan museossa ja Etelä-Karjalan taidemuseossa 26.4.2015–10.1.2016 ⎮ Barefoot, an exhibition at the South Karelia and South Karelia Art Museums from 26 April 2015 to 10 January 2016


”Tyhjästä on hyvä nyhjästä” (In Finnish)

Viimeisenä Lappeenrannan-iltana nautimme tähteistä valmistettua kesäillallista Sinin ja Heidin serkkuporukan kanssa historiallisessa Linnoituksen Krouvissa, keittiömestari Ulla Liukkosen vieraana. 

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä rakennus on toiminut monenlaisessa käytössä, muiden muassa synnytyssairaalana ja taiteilijoiden talona. Ravintolana rakennus on ollut kymmenen vuotta, ja Ulla sen keittiömestarina neljä vuotta. Paikka on aivan rempseän Ullan näköinen: ravintola, jossa hääpari saa halutessaan kakun sijaan vaikkapa aleksanterinleivoksia – tai hautajaisissa koira samanlaisen aterian kuin muu juhlaväki, Ullan lämpimässä keittiössä tarjoiltuna...

Herkkuja rippeistä

Ulla on niin lähiruoan kuin ruoantähteiden puolestapuhuja: keittiömestarilta on tänä vuonna ilmestynyt Kariston kustantamana sekä Ajatusta arkiruokaan. Herkkuja rippeistä että Karjalainen keittiö. Uusia tuulia perinneruokiin, jotka on molemmat laadittu yhdessä Helena Lylyharjun ja Kari Martialan kanssa. Aiemmin on ilmestynyt omakustanne Ullan eväät (2009).

Katselemme Ullan kanssa karjalaiskeittokirjan – josta on juuri otettu toinen painos –  kuvaa, jossa seitsenlapsisen perheen nuorimmainen taluttaa 8-vuotiaana tyttönä lehmiä Taipalsaarella: "Täältä se lähiruoka on lähtöisin… Äiti laittoi maukasta kotiruokaa ja sanoi, että 'tyhjästä on hyvä nyhjästä'."

Ullalle äidin keitoksista jäivät parhaiten mieleen leivonnaiset: äiti teki karjalanpiirakoita ja lepuskaa tai rieskaa, ja Ulla on äitinsä jalanjäjissä alkanut valmistaa rieskaa myös Linnoituksen Krouvissa. Lisäksi Ullalle ovat painuneet mieleen karjalanpaisti, joka oli pyhäruokaa, ja arkiruoista lihapullat. ”Pullat menivät kaupaksi niin, että kun selkänsä käänsi, vati oli tyhjä", Ulla nauraa.

Rieskoista rinkeleihin

Ulla kertoo, että Lappeenrannan voimallisen piirakkakulttuurin tuotteita ovat mieluiten ohrasta valmistetut karjalanpiirakat ja potaattipiirakka, joka on kuin karjalanpiirakka mutta pyöreä. Se on Ullan mukaan maukkaimmillaan kylmäsavulohen ja tillimajoneesin kera tarjoiltuna. Muita lappeenrantalaisleivonnaisia ovat käsin "höpsotetty" rieska ja viipurinrinkilät, ”kun ollaan niin lähellä rajaa”. Samoin alueella on tapana viedä juuri synnyttäneelle äidille ”rotinat”. Se voi olla esimerkiksi rotinapiirakkaa, jossa on riisiä ja omenaa vehnäpohjalla.

Ulla kehottaa lisäksi Lappeenrannassa kävijöitä nauttimaan perinteisen vedyn, eli lihapiirakan, johon tulee kananmunaa, kinkkua, voita ja maun mukaan kurkkusalaattia ja valkosipulimajoneesia, tai atomin, jonka täytteenä on joko muna tai kinkku. Ulla tähdentää, että aidot atomit ja vedyt lämpenevät mehumaijan höyryssä, eivät suinkaan mikrossa!

Ullan kotona mitään ei heitetty roskiin, kaikki käytettiin, hyödynnettiin viimeisen päälle. Ravintolaolosuhteissa täytyy kuitenkin muistaa, etteivät ruoantähteet saa seistä huoneenlämmössä, mutta esimerkiksi hieman nahistuneista kesviksista voi mainiosti tehdä pastaa tai piirakkaa, ja perunamuhennoksesta lepuskoita. Muhennoksen joukkoon sekoitetaan vain vehnäjauhoja ja painellaan matalaksi. – Tänään Ulla tarjoilee meille lepuskoita ja savumuikkulevitettä, kasvispastaa kukka-, parsa- ja mustakaalista sekä jäätelöä ja kesän ensimmäistä raparperihilloketta.

"Ruoanlaitto on ihanaa. Se on ilo, se lähtee sydämestä." – Ulla Liukkonen, Linnoituksen Krouvi

Kiitos Ulla ja koko Linnoituksen Krouvin väki! (Minä Ullan kanssa kaverikuvassa, kirpparipaidassa ja ranteessani kierrätysvetoketjuista valmistettu Brigzone-koru)

”Ota niin paljon kuin haluat, mutta jätä niin vähän kuin mahdollista” (In Finnish)

Vielä ennen kotimatkaa tapaamme Lappeenrannan hotelli Patrian johtajan, pyöräilyä ja vuorikiipeilyä harrastavan Tomi Saarelaisen, jonka viimeistään sulavan jäävuoren näkeminen sai ajattelemaan ympäristöasioita. 

Saarelainen on sittemmin päässyt isosti puhumaan ympäristöasioista kouluille ja yhteistyökumppaneiden tilaisuuksiin, ja hän muistelee lempeästi, kuinka ympäristötarkastaja kävi hotellilla ensimmäisen kerran, Joutsenlippu nostettiin salkoon ja talon oma väki taputti.

Yksi yö hotellissa?

Yllätyn kuullessani, että tämän Joutsenmerkityn hotellin kilpailijat, edes uudet hotellit eivät ole järin aktiivisia ympäristöasioissa, mutta Saarelainen toteaa vain, ettei tule pohtia sitä minkä muut jättävät tekemättä vaan keskittyä siihen, mitä Scandicissa tehdään.

”Mitä merkitsee yksi yö hotellissa?” Saarelainen kysyy ja jatkaa: ”Merkityksellinen siitä tulee oikeastaan vasta kun se kerrotaan kahdeksalla miljoonalla. Sitten se jättää jäljen moneen paikkaan, ja meidän pitää pienentää tuota jälkeä niin paljon kuin mahdollista. On paljon pieniä käytännön asioita, joita me voimme tehdä – ja jotka meidän pitää tehdä", Saarelainen toteaa näyttäesään meille kuppia, jonka avulla säädetään hanojen virtausta.

Scandic on monessa asiassa hotellien edelläkävijä: "Minkä takia me emme kertoisi asiakkaalle, että pyyhettä ei tarvitse vaihtaa joka päivä", Saarelainen kysyy. Tästä keksinnöstä on sittemmin tullut alan käytäntö maailmanlaajuisesti. Muita Scandic-hotellien uudistuksia ovat aulan shoppi, josta saa ostaa niin hammastahnaa kuin tuliaisia, ja ainoana maailmassa online-checkout.

Ei rakettitiedettä

Scandicin vesipullot ovat yksi teoista, joilla ketju haluaa tehdä maailmasta paremman paikan. ”Aiemmin näinkin suuressa hotellissa, jossa on myös kokoustiloja, valtava määrä kuorma-autoja toi ja vei vesipulloja edestakaisin, mikä merkitsi luonnollisesti fossiilisten polttoaineiden kulutusta... Mikä voisi olla tyhmempää kuin roudata tyhjiä pulloja jonnekin, kun se ei ole tarpeellista?” Saarelaisen mukaan pulloja kuljetetaan edelleen, mutta huomattavasti vähemmän nyt kun oma vesi suodatetaan ja osittain hiilihapotetaan paikan päällä. Suodatinjärjestelmäinvestoinnin tavoitteena on, että vuonna 2025 päästöt olisivat nolla. Hauska yksityiskohta on, että pullot ovat kierrätyslasia ja niiden korkit kierrätysmuovia, ja niiden suunnittelusta on vastannut ruotsalainen olympiauimari Therese Alshammar.

Vaikka Saarelainen sanookin, ettei kyse ole rakettitieteestä, hänestä kuukausittaiset ympäristöraportit ovat mielenkiintoista seurattavaa: kuinka monta asiakasta hotellissa on ollut, kuinka paljon vettä on kulunut kuutioina ja kaukolämpöä megawatteina. Myös mm. yhteistyökumppanilta saadut seikkaperäiset tiedot jätekiloista raportoidaan, mukaan lukien biojätekilot, ja Joutsenmerkkiä haettaessa liitetään tiedot niin kopiopapereista kuin kaukosäätimen pattereista.

Herkkusuuta (minua) kiinnostaa tietysti myös ruoka: Scandic Patrian aamiaisella saa luomupuuroa ja lähileipomon luomuleipää! Pohjoismaisissa Scandic-hotelleissa tarjoillaan joka vuosi 1 000 tonnia luomuruokaa, ja jokainen Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa myyty kahvikupillinen on Reilun kaupan kahvia tai vastuullisesti tuotettua UTZ-serifioitua kahvia. Eikä hotellien ruokalistoilla ole yhtään jättikatkarapua... Saarelainen kertoo myös Scandicin aamiaissloganista ”Ota niin paljon kuin haluat, mutta jätä niin vähän kuin mahdollista”, jolla ei haluta paasata vaan herättää ajattelemaan ruokahävikkiä"!  – Kiitos Tomi, ja Scandic Patria!

PS  Monta kokemusta rikkaampana lähdemme porukalla paluumatkalle Sinin Saga-tyttären (yläkuvassa) kanssa, ja nautimme Sagan "Pikkumummon" porkkanasämpylöitä!



Pikkumummon porkkanasämpylät

5–6 dl valmista kaurapuuroa (veteen tehtynä)
5 dl lämmintä vettä
50 g tuorehiivaa (tai 1 pss kuivahiivaa, ensin pieneen vehnäjauhomäärään ja sitten 42-asteiseen nesteeseen sekoitettuna)
vehnäjauhoja, siten että taikina jää löysäksi (porkkana maistuu sitä mehukkaammin, mitä vähemmän lisäät jauhoja)
5–7 keskikokoista, mehukasta porkkanaa raastettuna
muutama ruokalusikallinen siirappia – maun mukaan (mutta ehdottomasti)!
ripaus suolaa, jos haluaa (ei pakollinen)

Sekoita valmis kaurapuuro lämpimään nesteeseen ja lisää joukkoon ensin hiiva ja porkkanaraaste, sitten siirappi yhdessä vehnäjauhojen kanssa, siten että taikina jää löysäksi.

Anna kohota 1/2–1 h ja lisää kohotusajan jälkeen vehnäjauhoja, siten että pystyt työstämään mielesi mukaiset sämpylät lusikalla tai kädellä pyöritellen (löysempää taikinaa on helpompi käsitellä lusikalla kuin käsin). Anna sämpylöiden kohota pellillä 20–30 minuuttia.  Paista kuin pullia 12–15 minuuttia, 225-asteisen uunin keskitasolla.

– Sämpylöistä tulee aina parempia, jos puuro on juuri keitetty, mutta sämpylöihin voi (Linnoituksen Ullan tapaan) piilottaa myös ylijääneen kaura- tai muun puuron! T. Pikkumummo

XXX, Katja K.

Now that's a rocking chair (Café Majurska)! – Like my bag? It's a genuine handmade leather piece, imported from Italy by my friend Marzia! (For more information, contact: marziangelini@gmail.com) In the bag, there's a copy of the first Fairtrade cookbook in Finnish, Reilun kaupan ruokaa ja elämää, Sini and I published in 2009!