On Consumption

Photo ⎮ kuva: Katja K.

ENG ”Local food and initiatives such as the Restaurant day bring buyers close to the initial source. Many of us want to know who manufactured a given product, where it came from, and what the story behind it is. Authenticity is appreciated. For the same reason modern antiques, design and crafts are so popular nowadays", Niclas Storås writes in his article Ours (Trash, 4/2012), and continues:

"Mass-produced things have no stories to them. They do not involve strong experiences. Anyone can buy the same experience from Ikea or H&M. The resale value of mass-produced goods is poor. So bad really, that we do not feel bad about throwing away a jacket or an armchair. We can always get a new one in the store, or even two at the same time. Actually, the word 'consumer' is mild as an expression: We've become destroyers." (Transl. Katja K.)

I just realized that I've recently been talking about shopping quite a lot, and even though I mainly deal with products made of recycled materials, consumption raises some thoughts... Luckily though, "over-consumption is no longer something to assert yourself with; young people no longer want to be defined in terms of consumption" says Jenni Selosmaa, the author of a Finnish book on peer-to-peer-consumption Kaikki jakoon, in Hanna Eriksson's article (Vihreä Lanka, 14 June, 2013).

"User-ownership" that Pertti Pänkäläinen wrote about in the same newspaper (1 February, 2013), is again something I'm really excited about (as it actually reduces the need to earn money!):

You own what you use. The more you're using something like a commodity, a device, or goods (measured in frequency of use or life cycle), the more you own it. If you have a pair of skis that you take out once a winter, you own them less than if you'd go skiing fifteen times. If your summer cottage door squeaks three times a summer, you own a fraction of what you would if you lived at the cottage all summer. Using, and primary access to, a property is in my opinion prioritized over it's legal ownership. My definition of ownership favors durable and long-lasting products that resist the trends of fashion and go against premature aging of products, as well as reduce the need to earn money. The concept also has its limitations. It does not as such, apply to services, food, and money, among others, but can possibly help clarify the idea of money, let's say. The more money you spend, the less you own it – right? (Transl. Katja K.)

– There's one thing I'm sure about: I don't want to fall into an imaginary "then-when-life" that Tipsu talks about in Sari Markkanen's children's book (See below).

"You're talking about a 'then-when-happiness' that comes on Saturdays and sunny summer days, and when everything is spotless, and when we've bought yourself new things, but it's really not the case at all. Though these things are fun, they do not bring happiness along. Moments of joy, even the smallest, race by in the end, and then it's all about everyday life again; it feels as though happiness always slips through your fingertips."... "Yeah, happiness does not reside in things, objects, trips, or even in summer days, it lives within us, every instant and every day, even if you wouldn't feel like it at all. Happiness can be experienced now or now or now... " (Transl. Katja K.)

PS Tipsu ja oivallusten opus ('Tipsu and a bookful of insights') is a collection of children's stories for ages 6–11. It is an introduction to mindfulness training – that also makes an adult think while reading fairy tales to children. Author of the book, Sari Markkanen, is a teacher and mindfulness instructor, and the book, published by Basam Books (2013), was illustrated by Meri Qvist.

You might also like: On Simple Beauty

FIN ”Ravintolapäivä ja lähiruoka päästävät ostajan lähelle alkulähdettä. Useat meistä haluavat tietää, kuka tuotteen on valmistanut, mistä se on tullut ja mikä on tarina sen taustalla. Aitous on arvossa. Se näkyy myös nykyantiikin, designin ja käsitöiden suosiossa", Niclas Storås kirjoittaa ”Meidän”-artikkelissaan (Trash-lehti, 4/2012) ja jatkaa: "Massatuotetuilla asioilla ei ole tarinoita. Niihin ei liity vahvoja kokemuksia. Kuka tahansa voi ostaa saman kokemuksen Ikeasta tai H&M:ltä. Massatuotteiden jälleenmyyntiarvo on huono. Niin huono, että ei tee kipeää heittää pois yksi tuulitakki tai nojatuoli. Tarpeen tullen uuden vastaavan voi hakea kaupasta, tai vaikka saman tien kaksi. Oikeastaan kuluttaja-sana on ilmauksena lievä. Olemme olleet tuhoajia.” 

Minä huomaan viime aikoina kirjoittaneeni ostoksista, ja vaikka käsittelenkin lähinnä kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita, kulutusinto herättää ajattelemaan... Onneksi sentään "Ylikuluttaminen ei ole asia, millä voisi vielä päteä. Nuoret eivät halua määrittyä enää kuluttamisen kautta", Kaikki jakoon! -kirjan kirjoitaja Jenni Selosmaa sanoo Hanna Erikssonin artikkelissa, Vihreässä Langassa, 14.6.2013. 

"Käyttävä omistaminen", josta Pertti Pänkäläinen kirjoittaa mielipiteensä samaisessa Vihreässä Langassa 1.2.2013, on jotakin, mistä innostun valtavasti (lue: vähentää palkkatyön tekemisen tarvetta): 

Sinä omistat sen, mitä sinä käytät. Mitä enemmän jotain hyödykettä, laitetta tai tavaraa käytät (käyttökerrat tai käyttöaika), sitä enemmän sitä omistat. Jos sinulla on sukset, joilla hiihdät kerran talvessa, omistat niitä vähemmän kuin jos hiihtäisit niillä viisitoista kertaa. Jos kesämökin ovi narahtaa kolme kertaa kesässä, on omistuksesi murto-osa siitä, mitä se olisi, jos asuisit mokillä koko kesän. Käyttävässä omistuksessa juridisen omistamisen sijaan priorisoituu omaisuuden käyttö ja sen ensisijainen käyttöoikeus. Ideani mukainen omistamisen määritelmä suosii kestäviä ja pitkäikäisiä tuotteita, vastustaa muodin ja trendien tavoitteita vanhentaa tuotteita ennenaikaisesti sekä vähentää palkkatyön tekemisen tarvetta. Käyttävän omistamisen käytännöllä on myös rajoituksensa. Esimerkiksi palvelut, ruoka ja raha eivät taivu määritelmään, mutta ehkä kirkastavat käsitystämme vaikkapa rahan ideasta. Mitä enemmän rahaa käytät, sitä vähemmän sitä omistat – eikö totta?

– Yhdestä asiasta olen varma: en halua sortua "sitku-elämään", josta Tipsu puhuu Sari Markkasen Tipsu ja oivallusten opus -kirjassa (ks. alla).

"Sinä puhut siitä sitku-onnesta. Siitä, joka tulee sitten, kun on lauantait ja aurinkoiset kesäpäivät ja siivottu ja uusia juttuja hankittu, muttei se oikeastaan tule silloinkaan. Vaikka nämä asiat ovatkin hauskoja, ne eivät tuo onnea mukanaan. Ilon hetket, ne pienetkin, kiitävät lopulta ohi, ja sitten koittaa taas arki; tuntuu että onni lipsahtaa aina hyppysistä." (...) "Niin, ei se onni elä asioissa, ei tavaroissa, ei retkissä eikä edes ihanissa kesäpäivissä. Se elää meissä, ihan joka hetkenä ja päivänä, vaikkei siltä aina tuntuisikaan. Onnellisuutta voi kokea vaikka nyt tai nyt tai nyt... " 

PS Tipsu ja oivallusten opus -kirjan 6-11-vuotiaille suunnatut kertomukset – jotka johdattavat mindfulness-harjoituksen perusasioihin – saavat myös satuja ääneen lukevan aikuisen oivaltamaan. Kirjan kirjoittaja Sari Markkanen on koulutukseltaan opettaja ja mindfulness-ohjaaja, sen on kuvittanut Meri Qvist ja kustantanut Basam Books, 2013. (Kirja on mainittu blogissa kerran aikaisemminkin.) 

Katso myös: On Simple Beauty